No nyt on taas selvitetty niin paljon, että tekstiviestipeukaloon sattuu. Olisikohan taas voinut nämäkin asiat puhua kasvotusten. Eipä tietenkään.

Parasta tai pahinta on kai se, että kaikki meni just niin kuin olen pelännytkin. Olin taas uskotellut itselleni asioita, joita ei ole, ja koska olen taitava uskottelemaan, niin nyt ei ole ihan kiva olla. Selvittelyprosessi eteni taas perinteisellä "kaikki kortit pöytään" -metodilla. Pieleen meni taaskin tämä vaikeasti tavoiteltavan leikkiminen, ja nyt kiinnostan ketään tietysti vielä entistäkin vähemmän. Fail again.

Nyt pitäisi kai löytää joku oma henkinen tasapaino sen suhteen, miten tästä eteenpäin pitäisi jatkaa ja miten voisi parhaiten välttää rikkomasta itseä liikaa. Toinen, mitä en halua rikkoa yhtään lisää, on valmennus. Olen nyt jo aivan liikaa antanut omien toiveiden vaikuttaa siihen, millaisia valmennuksellisia ratkaisuja teen.