Mikko lähti pelaamaan ensin Kuopioon ja huomenna Jyväskylään. Saan olla rauhassa. Tein eilen listan kouluun ja työhön liittyvistä teksteistä, jotka pitäisi saada valmiiksi ennen leiriä. Listassa on 12 kohtaa, ja lisäksi on muita asioita, jotka pitäisi hoitaa maanantaiksi valmiiksi. En ole ihan satavarma, miten tässä onnistun.

Mielialat ailahtelevat kauheasti. Hetkittäin olen tosi shinyhappy, kun aurinko paistaa ja uinti kulkee, mutta jo parin minuutin päästä saatan tuskailla perinteiseen sävyyn. Olen älyttömän itkuherkkä: tiistaina venäläinen vesipalloilijatyttö vähän potkaisi minua, ja heti aloin taas itkeä. Oli tuo lonkka kyllä aika kipeä.

Olen onnistunut rajoittamaan sosiaalista piiriäni lähes pelottavalla tehokkuudella. Kontaktini rajoittuvat perheen lisäksi Mikkoon. Reeneissä nyt toki on muita uimareita, joiden kanssa siellä tulen juttuun, mutta eipä heistä tai miesvesipalloilijoista ole mitään iloa vapaa-ajalla. Mielenkiintoista tässä on se, että olen ikään kuin tarkoituksella ajanut itseni tähän tilanteeseen. Varmasti, jos yrittäisin, löytäisin vapaa-ajalleni kontakteja, jopa ikäisiäni, mutta ei vain ole kiinnostunut. Asteriskin tapahtumissa en ole käynyt aikoihin.