Mikko lähti pelaamaan ensin Kuopioon ja huomenna Jyväskylään. Saan olla
rauhassa. Tein eilen listan kouluun ja työhön liittyvistä teksteistä,
jotka pitäisi saada valmiiksi ennen leiriä. Listassa on 12 kohtaa, ja
lisäksi on muita asioita, jotka pitäisi hoitaa maanantaiksi valmiiksi.
En ole ihan satavarma, miten tässä onnistun.
Mielialat ailahtelevat kauheasti. Hetkittäin olen tosi shinyhappy, kun
aurinko paistaa ja uinti kulkee, mutta jo parin minuutin päästä saatan
tuskailla perinteiseen sävyyn. Olen älyttömän itkuherkkä: tiistaina
venäläinen vesipalloilijatyttö vähän potkaisi minua, ja heti aloin taas
itkeä. Oli tuo lonkka kyllä aika kipeä.
Olen onnistunut rajoittamaan sosiaalista piiriäni lähes pelottavalla
tehokkuudella. Kontaktini rajoittuvat perheen lisäksi Mikkoon.
Reeneissä nyt toki on muita uimareita, joiden kanssa siellä tulen
juttuun, mutta eipä heistä tai miesvesipalloilijoista ole mitään iloa
vapaa-ajalla. Mielenkiintoista tässä on se, että olen ikään kuin
tarkoituksella ajanut itseni tähän tilanteeseen. Varmasti, jos
yrittäisin, löytäisin vapaa-ajalleni kontakteja, jopa ikäisiäni, mutta
ei vain ole kiinnostunut. Asteriskin tapahtumissa en ole käynyt
aikoihin.
lauantai, 7. toukokuu 2005