Olen ollut melkein koko kesän ilman kunnon lääkitystä. Jotenkin vain
lämpimien päivien alkaessa jätin lääkkeet pois. Aika pitkään on mennyt
hyvin, mutta kyllä nyt täytyy taas alkaa napsia noita. Harmillista.
Ajattelin jo hetken, että voisin jatkossa pärjätä edes osan vuodesta
ilman lääkkeitä. Nyt vain pyörivät taas vanhat asiat turhan tiuhaan
päässä, ja kaikki huolestuttaa. Saija suunnittelee muuttoa pois kotoa,
enkä haluaisi Eskon jäävän yksin Annelin kanssa. Muutenkin kaduttaa jo
oma muuttonikin: olisihan sitä ehtinyt myöhemminkin asustella kodin
ulkopuolella. Olen yrittänyt sanoa Saijalle, että sen pitäisi nauttia
siitä, että koko perhe on vielä olemassa eikä lähteä turhan aikaisin
pois. Saijan poikaystävä kuitenkin tekee kaiken hankalaksi: hänen
kannaltaan on taloudellisesti hyvä, jos Saija muuttaa saman katon alle.
Minua vain itkettää kauheasti.
Tänään vajaan kolmen tunnin päästä on miesten joukkueen kuntotesti,
joka avaa harjoituskauden. Päätin jo jokin aika sitten osallistua,
vaikka joukkueen valmentajaa ei taatusti minun osallistumiseni
kiinnostakaan. Ensin juostaan cooperin testi ja hypätään vauhditonta
pituutta, sitten siirretyyn uimahallille tekemään erilaisia
lihaskuntotestejä ja uimaan 15 minuutin testiuinti. Tuo viimeinen osuus
sujunee kohtalaisesti, siinä en varmaankaan ole viimeinen. Muissa
voikin sitten mennä tiukoille.
torstai, 14. heinäkuu 2005