Olen ollut melkein koko kesän ilman kunnon lääkitystä. Jotenkin vain lämpimien päivien alkaessa jätin lääkkeet pois. Aika pitkään on mennyt hyvin, mutta kyllä nyt täytyy taas alkaa napsia noita. Harmillista. Ajattelin jo hetken, että voisin jatkossa pärjätä edes osan vuodesta ilman lääkkeitä. Nyt vain pyörivät taas vanhat asiat turhan tiuhaan päässä, ja kaikki huolestuttaa. Saija suunnittelee muuttoa pois kotoa, enkä haluaisi Eskon jäävän yksin Annelin kanssa. Muutenkin kaduttaa jo oma muuttonikin: olisihan sitä ehtinyt myöhemminkin asustella kodin ulkopuolella. Olen yrittänyt sanoa Saijalle, että sen pitäisi nauttia siitä, että koko perhe on vielä olemassa eikä lähteä turhan aikaisin pois. Saijan poikaystävä kuitenkin tekee kaiken hankalaksi: hänen kannaltaan on taloudellisesti hyvä, jos Saija muuttaa saman katon alle. Minua vain itkettää kauheasti.

Tänään vajaan kolmen tunnin päästä on miesten joukkueen kuntotesti, joka avaa harjoituskauden. Päätin jo jokin aika sitten osallistua, vaikka joukkueen valmentajaa ei taatusti minun osallistumiseni kiinnostakaan. Ensin juostaan cooperin testi ja hypätään vauhditonta pituutta, sitten siirretyyn uimahallille tekemään erilaisia lihaskuntotestejä ja uimaan 15 minuutin testiuinti. Tuo viimeinen osuus sujunee kohtalaisesti, siinä en varmaankaan ole viimeinen. Muissa voikin sitten mennä tiukoille.