Maailman metkuihin olisi varmasti paljon helpompi suhtautua realistisemmin, jos olisi kavereita, joiden kanssa niitä jakaa ja nauraa. Nyt pienetkin raapaisut tuntuvat tiejyrän alle litistymiseltä.

Pitäisi tehdä laki siitä, että baareissa saisi tarjoilla juomia vain muovisissa nokkamukeissa. Ei olisi lasinsirumössöä lattioilla eikä läikyttämislimaa.

En tosin käy baareissa, mutta olisihan se nyt paljon miehekkäämpää paiskata suutuspäissään lattiaan rikkoutuvan lasin sijaan pinkeä muovimuki, joka sanoisi vain poing ja pomppaisi takaisin.

Tulen aina kauhean surulliseksi, kun voikukat valtaavat maan. Alan heti murehtia sitä, miten maailman ihanimmat kukat kuihtuvat aina niin pian pois, ja sitten kevät on mennyt, ja alkaa kesän loppumisen odotus. Elän vain menettämisenpelkoa, en elämää kai lainkaan.

Sain kutsun Kaarinan Uran 20-vuotisjuhliin, ja tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä. En tiedä, uskallanko mennä. Siellä on niin paljon muistoja. Ainakin kysyn ensin, onko Jari ilmoittautunut. En ole varmaankaan valmis näkemään häntä vieläkään. En kai ikinä.

En saa nyt otetta mistään. En vedestä, en valmentamisesta, en asioiden päiväjärjestyksellistämisestä. Pitäisi tiedottaa kaikista treeniaikapoikkeuksista, mutta en ole saanut kaikkea edes itselleni selväksi.

Selailin deittipalstoilta potentiaalisia tulevia ex-avomiehiä. Päätin passata tämän kierroksen.

Hermostuttaa tämä mielialanvaihtelu. Vuoristorata on aivan liian laimea metafora. Välillä on oikeastaan ihan hieno olo, mutta se voi loppua vaikka siihen, että vaihdan asentoa, näen itseni peilistä, huomaan jonkun loggaavan koneelle tai muistan unohtaneeni jotain.