Ei se vielä mitään, että leikkisin jonkun toisen tunteilla tai joku leikkisi minun tunteillani. Olen kehittänyt tunneleikistäkin sinkkuversion: leikin omilla tunteillani. Kiusaan, härnään ja hakkaan päätä seinään.

Vielä tovi sitten tein sattumalta tielle osuneesta ihmispoloisesta syyn hymyillä kuvitellen, että voisin löytää jotain hengenheimolaisuutta. Kun sitten olinkin vain yksi monista rivikavereista, jopa paljon vähemmän, katkoin ihan sujuvasti välit, naps-naps, ja aloin tuntea omahyväisyyttä siitä, etten tarvinnutkaan häntä.

Ääh. Olisi ehkä pitänyt nukkua enemmän, ajatella vähemmän, lukea postista tulleita valmennuskirjoja enemmän ja olla vähemmän kaikkea sitä, mitä itsessäni loppujen lopuksi kuitenkin eniten arvostan.