Päivän ärsytyksen ja pahan mielen aiheuttajan titteli menee kyllä yhdelle asiakaspalveluhenkilölle, joka ei ole ilmeisestikään ihan täysin sisäistänyt toimenkuvaansa. Miten joku jaksaakin nillittää...

Olen vähän huolissani silmästäni. Oikeastaan en näe erityisen skarpisti kuin johonkin ehkä metrin, kahden päähän. Silmälääkärissä olen käynyt viimeksi ehkä puoli vuotta sitten, ei ainakaan kauemmin ole kulunut, ja silloin näin sen viimeisenkin E-rivin. Hivenen epäilyttävää.

Päiväsaikaan olin tuottelias. Ensinnäkin sain jo _eilen_, etuajassa siis, Aamusetin hommat valmiiksi, ja tänään sain selvitettyä yliopistolta pääaineen vaihtohässäkkää, tulostettua siihen littyvän lapun, läheteltyä parit mailit bussifirmaan, läheteltyä yleisinfoa pikku-uimareiden vanhemmille ja muuta pientä. Superylläripyllärinä sain eilen aikaan valmennuskorvausanomukseni, jota tehdessäni tajusin vain sen, että omaa autoa käyttävänä ja Kaarinasta asti Imppariin kulkevana teen hommaa teoriassa tappiollisesti. Toisaalta esimerkiksi tänään vetämäni treenit olivat jo sellaisenaan palkinto: kauniisti uivia, motivoituneita lapsukaisia on aina kiva valmentaa.