Esko antoi vähän ymmärtää, että joku koiruus voisi ehkä sittenkin olla tervetullut meille asumaan. Olen nyt hymyillyt tämän tiedon voimin tässä päivän verran. Joku ennätys varmaan.

Ainoa ongelma on se, etten oikein edes itse tiedä, millaisen koiruuden haluaisin, koska oikeastioikeasti haluaisin vain just-tasan-Romeon. En mitään muuta. En pienempää, en vähemmän pörheää - enkä kuitenkaan lopulta yksilötasolla yhtään hirveettömämpää. Toivon vain, että jos tänne joku koirulainen kuitenkin päättää muuttaa asumaan, tykkäisin siitä yhtä paljon kuin Romeosta. En vain oikein tiedä, miten se on mahdollista. Vertaako sitä koiraakin aina vain aiempaan? Kyllä meillä kolme kultaistanoutajaa ovat menneet selvään "paremmuusjärjestykseen," vaikka jokaisen olisi pitänyt olla yhtä rakas. Ja mahtaako mikään muu koiruus edes pysyä noin terveenä kuin Romeo.

Minä ja Esko ainakin haluaisimme, että koira on kunnolla koiran kokoinen eli suomeksi iso. Tai oikeastaan koiran pitäisi siis olla vähän jopa isompi kuin "koirankokoinen", jos jotain keskiarvoja katsellaan. Anneli puolestaan on kai vähän Saijan puheiden mukaan antanut vihreää valoa jollekin pienelle eläimelle, mutta "ei niin isoa enää".

Olisiko sopiva kompromissi siis ottaa helvetin iso koira, joka on kuitenkin vähän aikaa aluksi aika pieni?