Kotona on taas keskimäärin mahdotonta olla. Onneksi on uimahalli. Anneli hyökkäsi taas aamulla kimppuuni huutaen päättömästi. Tosi ahdistavaa, kun tuo yksi ei voi mennä jonnekin hoitoon, vaikka selvästi olisi sellaisen tarpeessa. Sitten me muut täällä kotona saamme kärsiä. Minä sentään olen yrittänyt tehdä sekopäisyydelleni jotain, vaikka siitä ei sosiaalipornoilun lisäksi mitään hyödyä olisi ollutkaan.

Viikonloppu meni koulutuksessa Vierumäellä. Oli kypsää aika pitkälti alusta loppuun asti. Kun kaksi päivää olin kuunnellut itselleni sangen tuttuja asioita, en kolmantena päivänä ollut enää mitenkään vastaanottava, vaikka jotain asiaa ehkä olisi ollutkin tarjolla. Tai sitten ei. Kai tuoltakin taas jotain uusia ideoita jäi käteen, mutta vaivaan nähden en koe saaneeni tarpeeksi. Ensimmäisenä viikonloppuna käsitellyt energia-aineenvaihdunnan asiat ainakin olivat minulle kohtalaisen valaisevia, samoin voiman eri lajit ja koordinaation osatekijät. Nyt aiheena oli lähinnä kauden ohjelmointi, johon kuitenkaan ei annettu oikein mitään konkreettisia työkaluja. Toki jokainen valmentaa tavallaan, mutta olisin kaivannut tietoa siitä, miten voi tunnistaa uimareista sen, millainen ohjelmointi kullekin sopii parhaiten - siis muuten kuin kokeilemalla. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen piti teettää uimareilla testejä, ja niiden tuloksia käytiinkin pintapuolisesti läpi, mutta mitään välineitä, vinkkejä tai tutkimustuloksia testitulosten analysointiin ei tarjottu - tai sitten en sellaisia tajunnut. Pelkkä "nyt meni kovempaa kuin puoli vuotta sitten" -tyylinen analyysi ei mielestäni riitä kertomaan, onko eteenpäin menty tarpeeksi paljon, ja mikä kehityksen todella on aiheuttanut.

Kävin maanantaina vänkkäämässä psykon kanssa gradusta. Eipä johtanut sekään mihinkään.

Nyt en voi poistua huoneestani, koska tuo yksi häärää tuolla vihan voimalla, eikä Esko ole tasapainottamassa tilannetta.

Olisipa jotain sosiaalista elämää. Jotain sellaista, jossa joku kiva (Miika) tykkäisi minusta.