Kyllä tämä elämä jaksaa taas potkia päähän. Ihan pienetkin asiat ottavat päähän, mutta enemmän harmittaa tämä toimimaton kokonaisuus.

Piti muistaa hallilta tullessa käydä apteekissa, mutta enpäs sitten muistanut. Nyt on taas hassunhauskoja vieroitusoireita lisäämässä olon ihanuutta. Pitänee mennä saman tien sänkyyn siinä toivossa, että nukahtaisin enkä voisi ihan niin huonosti.

Tai sitten näen painajaisia tai en saa nukuttua.

Miksi pitää aina tehdä asioista niin hankalia? Miksei voi vain muistaa käydä apteekissa ennen kuin viimeinen hetki on mennyt jo ajat sitten? Ei pitäisi olla näin vaikeaa.

Ja nyt se Miika on taas online. Mitä se koko ajan pörrää jossain treffipalvelussa? Niinkö kipeästi se etsii seuraa - tai on löytänyt? Miksen minä riittänyt...