Eilen oli mielenkiintoinen työkeikka. Menin tapaamaan erästä pariskuntaa joskus 19.20. Juttelimme, kahvittelimme ja otimme kuvat. Ajattelin, että kai tässä yli tunti meni. Kun pääsin autolle, kello olikin jo 21.50. Eipä ole kaksi ja puoli tuntia mennyt aikoihin yhtä nopeasti! Tuo oli yksi elämäni pisimpiä haastatteluja, mutta ei se kyllä siltä tuntunut.

Valmentaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Tuntuu siltä, että olen saanut luotua kontaktin pariin aluksi hankalalta vaikuttaneeseen uimariin. Perjantaina kokeilin jopa ystävällistä asennetta ja hyvää henkeä, ja se tuntui toimivan.

Keskiviikkona on junnuryhmämme vanhempainpalaveri, ja vähän jännittää, miten saan sen kunnialla vedettyä läpi. Tilaisuudessa pitäisi laatia ryhmälle pelisäännöt, joita uimarit sitoutuvat noudattamaan. En aio hyväksyä jatkuvaa poissaoloa harjoituksista.

Olin eilen vetämässä junnujen reenejä, kun tajusin, että altaan väliseinä pitää kääntää pois. Menin kylmiltäni veteen parin junnun avuksi työntämään seinää, ja naps, yläselän joku lapaluiden välissä oleva lihas meni jumiin. Jumissa se on vieläkin. Otin pari rinulin potkua, ja oikeassa nivusessa venähti jokin lihas. Ei hyvin mene. Nyt on tosi rampa olo, ja parin tunnin päästä pitäisi lähteä reeneihin.