Eilen oli mielenkiintoinen työkeikka. Menin tapaamaan erästä
pariskuntaa joskus 19.20. Juttelimme, kahvittelimme ja otimme kuvat.
Ajattelin, että kai tässä yli tunti meni. Kun pääsin autolle, kello
olikin jo 21.50. Eipä ole kaksi ja puoli tuntia mennyt aikoihin yhtä
nopeasti! Tuo oli yksi elämäni pisimpiä haastatteluja, mutta ei se
kyllä siltä tuntunut.
Valmentaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Tuntuu siltä, että olen
saanut luotua kontaktin pariin aluksi hankalalta vaikuttaneeseen
uimariin. Perjantaina kokeilin jopa ystävällistä asennetta ja hyvää
henkeä, ja se tuntui toimivan.
Keskiviikkona on junnuryhmämme vanhempainpalaveri, ja vähän jännittää,
miten saan sen kunnialla vedettyä läpi. Tilaisuudessa pitäisi laatia
ryhmälle pelisäännöt, joita uimarit sitoutuvat noudattamaan. En aio
hyväksyä jatkuvaa poissaoloa harjoituksista.
Olin eilen vetämässä junnujen reenejä, kun tajusin, että altaan
väliseinä pitää kääntää pois. Menin kylmiltäni veteen parin junnun
avuksi työntämään seinää, ja naps, yläselän joku lapaluiden välissä
oleva lihas meni jumiin. Jumissa se on vieläkin. Otin pari rinulin
potkua, ja oikeassa nivusessa venähti jokin lihas. Ei hyvin mene. Nyt
on tosi rampa olo, ja parin tunnin päästä pitäisi lähteä reeneihin.
maanantai, 29. elokuu 2005