Voi helvetinperse. Kirjoitin ihan tolkuttoman nitkun-natkun-ei-huvita-nukkua-vuodatuksen ja viimeisen pisteen jälkeen napsautin houkuttelevasti silmiin osuvaa "palaa tallentamatta" -namiskaa. Kyllä olenkin kiitollinen!

Kello on jotain tolkutonta. Tiivistän ajatukseni, jos se on mahdollista. Niin, siinäpä kysymys onkin.

Voikohan minulle olla kehittymässä kaksisuuntainen mielialahäiriö? Lueskelin noita ko. sairauden oireita, ja vähän alkoi arveluttaa. En malttaisi mennä nukkumaan, vaikka väsyttääkin. Mietin saamatta minkäänlaista otetta mistään. Ajatukset ovat yksittäisiä sanoja tai irrallisia sanaryppäitä, joiden yhdistäminen unohtuu.Käytökseni on jollain tavalla itsetuhoista: olen nimittäin ihmisten suhteen poikkeuksellisen rohkea. Voisi melkein sanoa, että olen tyhmänrohkea, jopa rasittavan piinaava yrittäessäni rakentaa tyhjästä kaveripiiriä.

Enkä oikeastaan tiedä, mitä tällä haen. Todennäköisesti tämä on joku testi siitä, muistanko vuosituhannen lopun opit. Meganörtteily-filosofointi ei enää saa olla se juttu, jonka varaan alan rakentaa.

Eri asia sitten on, minkä varaan - jos minkään - tässä mitään kasataan.Täytyy tarkkaila itseäni. En väitä, että vielä mielialani mitään surffailua aalloilla olisivat. Täytyy vakuuttaa edes itselleni, että tiedän normaalin kummallisuuden ja sairauden rajan.

Juttelin Saijan kanssa diagnoosin täydennysehdotuksestani, ja Saija oli ihan vahvasti sitä mieltä, että minulla on ollut molemminsuuntaista hässäköintiä. Myönnän, että teen aina kaiken täysin, äärimmäisen keskittyneesti.Kun olen päättänyt tarvita jotain laitetta, se pitää hankkia heti.

Ei järkeä. Päästä loppuu virta. En muista edes puolta edellisestä lauseesta. Vihreä, vihreä, vihreä. Siihen tähtään.