lauantai, 31. joulukuu 2005
Ei otsikkoa
Haha. Lukaisin tuon joulukuun alun kirjoitukseni. Villiä, että olin
mielestäni psyykkisesti paremmassa kunnossa. Tokihan se paikkansa
pitikin, mutta kyllä pitäisi tajuta, miten hauras sairas psyyke on.
Tämä tilanne Mikon kanssa on vetänyt homman aika sekaisin. Itken ihan
joka asiasta, syömishäiriön kaltainen on taas selkeämmin pinnalla, ja
yleinen eläminen tuntuu raskaalta. Pelkään koko ajan läheisten
kuolemista tai lähtemistä, koira mukaan lukien. Olen heräillyt yöllä
pelkäämään muiden kuolemaa.