Soitin tänään TYKSiin ja kyselin ohutneulabiopsian tuloksia. Käskivät saman tien käymään.

Puoli kahdelta istuin lääkärin luona kuulemassa, että näytteestä oli löytynyt solumuutoksia. Imusolmukesoluni ovat normaalia suurempia. Seuraavaksi edessä on leikkaus, joka jostain käsittämättömästä syystä tehdään nukutuksessa, vaikka olin ymmärtänyt eri suunnilta saamani tiedon mukaan, että paikallispuudutus riittäisi. Epäilen, että ne salaavat minulta jotain, tietävät tai epäilevät jotain mutta eivät voi kertoa.

Sain ajan jo ensi viikolle mutta kieltäydyin kunniasta. Olisi pitänyt mennä torstaina osastolle, leikkaus olisi tehty perjantaina, ja kotiin pääsisin aikaisintaan lauantaina. Ahdistaa. Sairaalat ovat kamalia paikkoja, niistä ei ole mitään hyviä kokemuksia. Lauantaina viikon päästä on lähtö Espooseen, jossa on kahden päivän kisat. Itse pitäisi uida ihan vähän vain, mutta lähinnä pointtina olisikin valmentaa. En tiedä, kenet saisin jäämään nuorisoni kanssa yöksi, ja toisaalta en halua missään tapauksessa ollakaan pois.

Joten jäin odottamaan seuraavaa aikaa.

Kaikki ihmiset, joille olen puhunut, ovat kovasti moittineet tuosta kieltäytymisestä. No joo, onhan siinä sinänsä järkeä, mutta minun elämäni nyt on tällaista, tärkeiden asioiden takia pitää uhrata vieläkin tärkeämpiä. Yritän nyt huomenna soitella ja kysyä, milloin se seuraava leikkauspäivä sitten olisi (eivät tänään osanneet sanoa), ja jos se menee tosi kauas, yritän kysellä, josko tuo ensi viikon aika olisi vielä järjestettävissä. Tuskin on.

Lääkäri ei osannut sanoa vielä mitään muuta. Kaula leikataan auki, patti kavereineen (joo, niitä on ainakin kaksi) otetaan pois ja uintitaukoa laitetaan ihan kiusallaankin ainakin yli viikoksi. Siinä välissä sitten joku vetelee ryhmäni treenejä, on parempi valmentaja kuin minä ja varastaa ryhmäni. Lääkäri sanoi, että vasta tuon leikkauksen jälkeen, kun patti on tutkittu, voidaan sanoa varmasti, mitä ne solumuutokset ovat.

Ihan helvetin hauskaa!