Piti alkaa kirjoittaa siitä, miten pelottaa. Tulin juuri YTHS:ltä, jossa olin korvalääkärin vastaanotolla. Matkalla odotin vain, että pääsisin kirjoittamalla lieventämään pelkoani.

Sitten luin kommentteja, ja pelko muuttui ärsytykseksi. En voi sietää sitä, että vuodatukseni hukkuvat lukijoiden ylipitkiin pätemispuheenvuoroihin.

Kommentointimahdollisuus vain on jotenkin kiva olemassa, koska tulee sellainen tunne, että joku kuitenkin lukee ja sillä tavalla kuuntelee. Nyt tämä on vain mennyt taas ihan mauttomaksi. Kultaista keskitietä, kiitos!

Kuuntelija. Sitä tämä nimetön lukijajoukko minulle on. Voin kuvitella, että joku kuuntelee, ja joskus joku sanookin jotain. Ei se haittaa. Keskustelua elämästäni en kuitenkaan kaipaa, en täällä.

Juuri nyt ottaa päähän niin paljon, etten oikein pysty kirjoittamaan aiheesta, joka pelottaa, tekee heikoksi ja epävarmaksi. En halua kirjoittaa syvimpiä tunteitani vain ahneiden hyeenojen raadeltavaksi. En halua olla materiaalia, ja vaikka tiedän sitä olevani, en halua, että minua raadellaan kotipihallani.

Olen aina toivonut, että minulla olisi lukijoita mutta että tutut eivät lukisi. En halua tietää, kuka lukee. En halua saada lukijoista minkäänlaista kuvaa. Tiedän kyllä, että osa lukijoista on vanhoja tuttuja, osa uudempiakin, mutta ei se sinänsä vaivaa. Esimerkiksi sellaiset ihmiset, joihin olen tutustunut netissä ja joita en livenä oikeastaan näe, kuuluvat tähän ryhmään. Jotenkin lukijamassan tietty anonyymius kuitenkin luo sen ihanan, hyväksyttävän itsekeskeisyyden tunteen, jonka turvin vain tilittää antamatta toisille mitään. Voin puhua itsestäni kysymättä, mitä toiselle kuuluu, koska ei se kuitenkaan minua kiinnosta.

Ei siitäkään mitään tule, että alkaisin bannata joitakin lukijoita tai estää kommentointia. Jos joku on niin hullu ja typerä, ettei selvää rivien väliin kirjoitettua osaa lukea, ei bannikaan varmaan paljon auttaisi, tekisi vain minusta naurettavan. Jos taas joku kuvittelee, että tämä koskee kaikkia lukijoitani, ei silloin ole osattu lukea edes niitä rivejä.

Ja hittoakos minä sellaisilla lukijoilla teen.

Nyt tuli uskomattoman vahvasti sellainen tunne, etten vain halua kertoa enempää. Yhtään mistään.