Myöntävä päätös Kelalta kuntoutustukihakemukseen. "Jeejee."

Kurkku tuli tosiaan kipeäksi, kun olin ekan kerran uimassa. Niinpä sitten eilen valmentajan kanssa sovimme, ettei minun ehkä kannata uida. Olo ei ollut kovin kaksinen, vaikkakaan kurkku ei juuri sillä hetkellä tuntunu kovin pahalta. Jotenkin oli sellainen kuumottava olo. Sovimme, että menen puntille. Uintitreenien ajan juttelin seuramme päävalmentajan kanssa valmentamisesta, vaihdoin ajatuksia ja sain ideoita ja opastusta. Taisi olla tosi hyödyllinen keskustelu, ainakin minulle. Samalla tuli taas sellainen tunne, että olen aika vahvasti oikeilla linjoilla tässä hommassa. Melkeinpä kaikki, mitä kerroin suunnitelleeni, sai kannustavaa kommenttia. Tällä hetkellä luotan aika vahvasti intuitiooni valmentamisen suhteen. Tai no, tuo nyt antaa ihan väärän kuvan asiasta. On minulla osaamista ja tietämystä. Päävalmentajakin oli sitä mieltä, että tuskin saan edes liiton kursseilta enää paljonkaan. "Tiedät enemmän kuin ne kouluttajat siellä." Tiedä häntä. Täytyy ne muodolliset pätevyydet kuitenkin hommata.

Saan tänään ryhmälleni snorkkelit. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee, kun nuo yrittävät niiden kanssa taistella.

Ajattelin käydä lävistämässä napani, kun nyt en taida vieläkään uida muutamaan päivään.

Ai niin, siitä puntista. Menin tosiaan kahdeksan jälkeen salille ja lähdin sieltä vasta puoli kymmenen aikoihin. Tein oikeasti aika rankan salin, ainakin nyt nykykuntoani vasten heijastaen. Nyt kyllä tuntuukin siltä, että jotain on tullut tehtyä. Koko kroppa on arka, vasta menossa jumiin. Huomenna lienee pahin päivä.

Mikko oli hallilla vetämässä jotain vesipallokoulua, ja mietin kyllä taas häntä. Ei Mikossa paljonkaan vikaa voi sanoa olleen, mitä nyt ehkä sellainen hajuttomuus-mauttomuus-harmaus-syndrooma, josta niin kovin moni kärsii, ainakin itseeni verrattuna. Mikko oli ruskettunut, ja uikkarin rajat näkyivät. Hän on siis ollut uuden tyttöystävänsä kanssa Samppiksessa ottamassa aurinkoa, varmaan läpi kesän. Ei hän minun takiaan kyllä viime kesänä voinut ottaa töistä lomaa, mutta näköjään tuo uusi tyttö on ah niin sata kertaa parempi.

Mikko oli myös kauhean söpö, mutta ei hän vieläkään osaa heittää vesipalloa. Naureskelin vahingoniloisesti.

Hetkittäin puntilla tunsin suunnatonta itseluottamusta ja jopa jonkinlaista intoa tulevaisuuden suhteen. Tuntuu houkuttavalta ajatella, mitä kaikkea hienoa voisin valmentamalla saavuttaa ja miten paljon siitä nauttia. Ja uinti. Näin just taas unta, että olin kisoissa. Uin jotain hyviä aikojakin, vaikka niissä olikin lopulta virheitä. En ollut oikeasti uinut hyvää aikaa, mutta ei se oikeastaan niin paljon haitannut. Oli vain kiva päästä kilpailemaan.

Todistin muuten toissayönä itselleni, että unen laadulla on vähintään yhtä suuri merkitystä kuin määrällä. Nukahdin kämpillä pienelle kerälle siihen sohvalle, johon ei mahdu suoristamaan itseään. Nukuin läppärin päällä, joten tilaa oli vieläkin vähemmän. Aamulla heräsin joskus yhdeksän maissa puhelinsoittoon, jonka aikana tajusin olevani täyskoomassa. Menin sängyn puolelle ja nukuin kolmeen. Viime yön vietin Kaarinassa, ja taas nukuin puoli yötä päiväpeiton päällä. Väsymys vain iski äkillisesti, enkä sitten millään jaksanut kömpiä peiton alle.

Kausisuunnitelma on edelleen tekemättä, ja pikkuisten ryhmän tilanne on vielä vähän levällään. Treeniajat ovat kyllä jo lähes tulkoon selvillä, samoin valmennustiimi. Uimaritkin olen jo saanut suurimmaksi osaksi valikoitua, mutta vielä en ole ollut kaikkiin yhteydessä. Pitäisi varmaan tehdä kaikki tuo tänään tai viimeistään huomenna päivällä ennen leirille lähtöä.

Jännää kyllä, miten tuo kurkkukipu paheni uimisesta mutta ei puntista. Voihan se olla sattumaakin, mutta voi siinä olla joku muukin juttu, esimerkiksi uinnin aerobisuus ja jatkuva hengittäminen likavedessä. Jumijumi. Kiva silti, että nyt tuntuu siltä kuin olisi treenannut enemmänkin.