Mokasin hallilla isosti, ja nyt harmittaa. Meillä oli periaatteessa tosi kova treeni, kymmenen satasta täysillä. Uinti kulki hyvin, mutta jossain neljännen satasen jälkeen vasen hartia alkoi vihloa. Sattui se kyllä jo verrassa ja aiemmissa kovissa, mutta tuossa vaiheessa se vihlaisi niin, etten uskaltanut enää uida kovaa muuta kuin rinulia, jossa käsiä ei tarvitse nostaa hartialinjan yläpuolelle.

Harmistuneena puhuimme sitten treenistä suihkussa, ja otin kovasti kantaa siihen, onko tuollaista määrää maksimia edes mahdollista vetää. Arvostelin aika rankasti valmentajaamme, vaikka tajuan kyllä, että hän kai kutsuu noita maksimiksi lähinnä siksi, että saisi meidät uimaan kunnolla kovia vetoja.

Ja tietysti, minun tuurillani, valmentajani on suihkuseinän toisella puolella. Kun kävelin ohi, se katse olisi voinut tappaa. Nyt olen ihan ahdingossa asian suhteen. Tiedän, ettei olisi tuolla tavalla pitänyt mennä arvostelemaan itseäni paljon kokeneempaa.

Huomenna on kisat. Uin itse yhden startin, ja ryhmäni ui monta. Illalla kai mennään etsimään onnea Turun yöelämästä.