En jaksa ajatella. Kai tässä olisi taas pohtimisen paikka, mutta hittoakos. Ei minulla ole mitään velvollisuutta tuntea tai ajatella yhtään mitään, jos en jaksa tai jos ei huvita.

Eilen muuten päivällä nysväilin koneella ja sain niinkin paljon aikaiseksi, että kävin koko mp3-hakemiston läpi ja korjailin biisien nimiä, isot alkukirjaimet nimiin ja nimet oikein. Aika palkitseva homma.

Tänään ei tuntunut kovin pahalta lähteä Turkuun, mikä ei tosin tarkoita sitä, että olisin jotenkin halunnut lähteä. Mikään ei vain tuntunut juuri sillä hetkellä pahalta. Ei tässä mitenkään juhlafiiliskään ole, muttamutta. En jaksa nyt tosiaan miettiä tätä, kun juuri nyt en taas voi mitään tehdä. Toisaalta siitä tulee voimaton olo, mutta toisaalta voisi kai rentoutuakin, kun kaikki on taas ihan jossain muissa käsissä.

Kurkkukipuni ei tykkää Paulista. Tämä oli nyt jo toinen kerta, kun kurkku oli kohtalaisen kivuton Järvenpäässä, mutta Turussa ongelmat palasivat. Olin tänään pitkästä, pitkästä aikaa uimassa, ja treenien jälkeen kurkku kipeytyi taas. Voihan tietysti uintikin olla syy, mutta todennäköisesti tämä on taas sitä universumisen venkoilua kustannuksellani. Onneksi olo muuttui siedettäväksi ihan perussärkylääkkeellä. Nielua tosin kuivaa.

En tiedä, uinko huomenna. Täytyy katsoa tilannetta. En viitsisi olla enää poiskaan treeneistä, koska ensinnäkin tekee mieli veteen ja treenaamaan ja toiseksi olen lihonut ihan hullusti viidessä viikossa.

Pitäisi aloittaa melko massiivinen tietokoneprojekti, johon ostin vähän rautaa Paulilta. Tarkoitus olisi kasata Kaarinaan yksi hyvä ja yksi kohtalainen kone. En tiedä, osaanko oikeasti, mutta tuntuu kivalta ajatus siitä, että saa levittää kaikki kerääntyneet tietokoneroinat jonnekin ja lähteä kokeilemaan, mitä niistä saa aikaan. Voi kyllä olla, että mikään systeemi ei käynnisty, koska en tiedä, mitä noihin pitää asentaa.

Junassa kuluu matka nopeasti, kun voi käyttää konetta. Jos vielä nettikin toimisi, junailussa ei olisi pahemmin mitään vikaa. Muuten inhoan aika vahvasti matkustamista noin niin kuin odotusprosessina.

 Uinti tuntui hassulta, aivan käsittämättömältä. Kädet lipsuivat, jalat löllyivät ja olivat jäykät, pää roikkui aivan liian alhaalla ja vartalon kierron rytmi suhteessa käsiin ja hengitykseen tuntui olevan aivan väärä.

Nyt en tosiaan mieti mitään muuta kuin rötväilyä ja nukkumaan menemistä.