Nyt ei mene vahvasti, ei todellakaan. Odotin pitkään tietoa siitä, pääsenkö kesäksi osaikatyöhön Kaarina-lehteen, siis tekemään muutakin kuin free-keikkoja. Tänään Parikka viimein soitti ja kertoi, että töitä ei nyt ole. Pahinta koko hommassa on se, että vielä kolme viikkoa sitten jutellessamme free-keikkaa sentään oli tarjolla runsaasti, mutta nyt, jos tosiaan oikein ymmärsin, lehteä tehdään täysin ilman free-panosta. Sapettaa. Jos olisin tiennyt aiemmin, olisin ehtinyt ehkä hommata jotain muuta tekemistä kesäksi.

Tuosta harmistuneena soitin Kilvelle ja kyselin, mikä Enterin suhteen on tilanne. Hän lupaili, että töitä olisi jonkin verran, mutta eipä tietysti parilla artikkelilla itseään koko kesää elätä.

Yritän nyt viimeistellä tuota yhtä Enterin juttua, jonka takia olen joutunut opettelemaan ihan uusia taitoja. Se noissa oikeastaan onkin kivaa. Aina pääsee perehtymään johonkin softaan, joista yleensä on itsellekin hyötyä. Meni kyllä melkein viikko, että sain tuosta ohjelmasta edes aavistuksen tolkkua.

Uintipuolella kaikki jatkuu ennallaan. Keskiviikkona uin cup-kisoissa satasen perhosen pitkällä radalla. Uinti tuntui aika raskaalta, mutta tulosliuskaa katsoessani aikani olikin varsin hyvä. Tai niin siis luulin. Pari päivää myöhemmin huomasin kuitenkin juhlineeni turhaan: olin katsonut väärän ajan. Jäinkin enkastani pari sekkaa, mikä kyllä toisaalta ei ole ihan luokattomasti sekään. Ehdin vain jo iloita tuosta väärästä ajasta.

Mitäs vielä. Siivosimme tänään Mikon kanssa, jotta saisin työpöydälleni tilaa ja pystyisin tekemään rästiin jääneitä hommia. Nyt tuota Enterin juttua onkin jo kiva tehdä, kun siitä on saanut otteen. Aluksi on aina kauhean vaikea lähteä liikkeelle.

Täytyy nyt hikoilla nuo kaikki vielä kirjoittamatta olevat Kaarina-lehden jutut kuosiin ja vieläpä hyvin. Ehkä siitä on jotain hyötyä.

Ai niin, identiteettikriisi. Innoistuin pelaamaan shakkia, ja nyt olen pelannut Mikon kanssa tuntikausia päivittäin. Häviän aina. Olen ihan sukka. En tiedä, mikä siinä on, mutta en vain jaksa yhtään ajatella, miten toinen ehkä voisi siirtää. En vain millään jaksa, vaikka se ehkä kannattaisi. Pelaan niin, että siirrän jotain ja sitten vain reagoin toisen siirtoon.

Vajaa viikko sitten illalla tuntematon kissa naukoi tuossa ovella. Päästin sen hetkeksi sisälle ja tarjosin makupaloja. Nyt kissa on käynyt täällä päivittäin, ja olen huolissani siitä. Sen pitäisi muistaa mennä omaan kotiinsa. Mikko onkin nyt hätistellyt kissaa pois, kun minulla ei ole sydäntä.

Eilen pelailimme taas shakkia, kun Mikko totesi jotain tyyliin "ei ole totta". Ovella kökötti kaksi kissaa. Tänään niitä tulee varmaan neljä, ja ensi viikolla kaikki kylän kissat luulevat asuvansa täällä. Ovathan ne söpöjä, mutta kyllä lemmikin kuuluu olla koira, iso ja pörheä sellainen.