Nyt ei mene vahvasti, ei todellakaan. Odotin pitkään tietoa siitä,
pääsenkö kesäksi osaikatyöhön Kaarina-lehteen, siis tekemään muutakin
kuin free-keikkoja. Tänään Parikka viimein soitti ja kertoi, että töitä
ei nyt ole. Pahinta koko hommassa on se, että vielä kolme viikkoa
sitten jutellessamme free-keikkaa sentään oli tarjolla runsaasti, mutta
nyt, jos tosiaan oikein ymmärsin, lehteä tehdään täysin ilman
free-panosta. Sapettaa. Jos olisin tiennyt aiemmin, olisin ehtinyt ehkä
hommata jotain muuta tekemistä kesäksi.
Tuosta harmistuneena soitin Kilvelle ja kyselin, mikä Enterin suhteen
on tilanne. Hän lupaili, että töitä olisi jonkin verran, mutta eipä
tietysti parilla artikkelilla itseään koko kesää elätä.
Yritän nyt viimeistellä tuota yhtä Enterin juttua, jonka takia olen
joutunut opettelemaan ihan uusia taitoja. Se noissa oikeastaan onkin
kivaa. Aina pääsee perehtymään johonkin softaan, joista yleensä on
itsellekin hyötyä. Meni kyllä melkein viikko, että sain tuosta
ohjelmasta edes aavistuksen tolkkua.
Uintipuolella kaikki jatkuu ennallaan. Keskiviikkona uin cup-kisoissa
satasen perhosen pitkällä radalla. Uinti tuntui aika raskaalta, mutta
tulosliuskaa katsoessani aikani olikin varsin hyvä. Tai niin siis
luulin. Pari päivää myöhemmin huomasin kuitenkin juhlineeni turhaan:
olin katsonut väärän ajan. Jäinkin enkastani pari sekkaa, mikä kyllä
toisaalta ei ole ihan luokattomasti sekään. Ehdin vain jo iloita tuosta
väärästä ajasta.
Mitäs vielä. Siivosimme tänään Mikon kanssa, jotta saisin työpöydälleni
tilaa ja pystyisin tekemään rästiin jääneitä hommia. Nyt tuota Enterin
juttua onkin jo kiva tehdä, kun siitä on saanut otteen. Aluksi on aina
kauhean vaikea lähteä liikkeelle.
Täytyy nyt hikoilla nuo kaikki vielä kirjoittamatta olevat
Kaarina-lehden jutut kuosiin ja vieläpä hyvin. Ehkä siitä on jotain
hyötyä.
Ai niin, identiteettikriisi. Innoistuin pelaamaan shakkia, ja nyt olen
pelannut Mikon kanssa tuntikausia päivittäin. Häviän aina. Olen ihan
sukka. En tiedä, mikä siinä on, mutta en vain jaksa yhtään ajatella,
miten toinen ehkä voisi siirtää. En vain millään jaksa, vaikka se ehkä
kannattaisi. Pelaan niin, että siirrän jotain ja sitten vain reagoin
toisen siirtoon.
Vajaa viikko sitten illalla tuntematon kissa naukoi tuossa ovella.
Päästin sen hetkeksi sisälle ja tarjosin makupaloja. Nyt kissa on
käynyt täällä päivittäin, ja olen huolissani siitä. Sen pitäisi muistaa
mennä omaan kotiinsa. Mikko onkin nyt hätistellyt kissaa pois, kun
minulla ei ole sydäntä.
Eilen pelailimme taas shakkia, kun Mikko totesi jotain tyyliin "ei ole
totta". Ovella kökötti kaksi kissaa. Tänään niitä tulee varmaan neljä,
ja ensi viikolla kaikki kylän kissat luulevat asuvansa täällä. Ovathan
ne söpöjä, mutta kyllä lemmikin kuuluu olla koira, iso ja pörheä
sellainen.
lauantai, 11. kesäkuu 2005