Olin tänään sellaisessa palaverissa, ettei ole sen jälkeen tehnyt juuri mieli edes hengittää. Seurapolitiikassa on tehty isoja ratkaisuja kelvottomilla menettelytavoilla, ja lopputulos on ollut se, että minä en voi pätkääkään hyvin, vaikka koko asia ei edes muka minulle kuulu.

Nyt kamppailen itseni kanssa siitä, miten motivoituisin menemään hallille ja tekemään jotain suunnitelmia kauden suhteen. Aikaisemmat kun osoittautuivat lennokin arvoisiksi. Onneksi junnut ovat niin ihania, että treeneissä oli ihan kohtalaisen kiva olla, vaikka jotenkin oma jaksaminen on vaillinaista ja sitoutuneisuus hukassa. Sekä isojen uintitreenin että pienten ja keskikokoisten telinetreenien jälkeen oli sellainen olo, että hyvä, kun tuli mentyä. Kuitenkin jo huomisten aamutreenien ajattelu ahdistaa.