Vähäiset sosiaaliset suhteeni ovat oikeastaan aika omituisia: ne saavat minut jollain tavalla raivostumaan, ja sitten en oikein voi pätkiä niitä, kun vaihtoehtona on putoaminen tyhjiöön.

Ei sillä, etteikö olisi jo tullut katkottua aika montakin sellaista ihmissuhdetta, jotka saavat vain itsessäni heräämään kaikki negatiiviset tuntemukset itsesäälistä ikäkriisiin ja alemmuuskompleksista narsismiin.

Ärsyttää, kun en saa kaikki palapelin eli kevätkauden palasia paikoilleen. Muutama leirivaraus on vaiheessa, ratavuoroista pitää vääntää ja sitten on kaikkia minusta riippumattomia viivästyksiä.