Olen pohtinut junnuvalmennusta. Vaikka meillä Turun Uinnissa junnuilla tarkoitetaankin nuorimpia alle 13-vuotiaita uimareita, itse tarkoitan lähinnä kaikkia alle 17-vuotiaita uimareita. Miten näitä nuoria ihmisiä pitäisi valmentaa? Joissain seuroissa tai seuraryhmissä tehot otetaan käyttöön varhain, ja viikkoharjoituksia tulee huomattavan paljon. 10-11-vuotiaat saattavat hyvinkin harjoitella viidesti viikossa. Itse jotenkin karsastan ajatusta.

Suomessa on nimittäin sellainen vinkeä trendi, että aika harva uimari saadaan jatkamaan lajia edes täysi-ikäiseksi asti. Turussa 20 vuotta täyttäneitä uimareita on tällä hetkellä yhden käden sormilla laskettava määrä, vaikka kaiken järjen mukaan uintiurheilijankin parhaiden vuosien pitäisi olla parikymppisenä vielä edessä. Mitä me valmentajat teemme väärin, kun uimarit eivät jaksa harjoitella? Onko menestyksestä tehty niin tärkeä juttu, että kaikki vähänkin heikkotasoisemmat vain jotenkin painetaan maan rakoon häpeämään, vai eivätkö uimareiden kropat vain kestä kovaa harjoittelua?

Uimareilla on paljon ainakin olkapääongelmia, joista suurin osa johtuu rasituksesta. Itse kuulun tähän ryhmään, mutta onneksi olen saanut uida näille päiville asti ilman olkapäävaivoja. Nyt niiden kanssa täytynee vain elää ja yrittää toipua.

Mietin myös, olisiko uintivalmennuksessa yleensäkään mahdollisuutta luoda todellista pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Sen sijaan, että 10-vuotiaita uitettaisiin viidesti viikossa, säästettäisiinkin parit viikkoharjoitukset niihin myöhempiin vuosiin.

Ajatellaan näin. Jos 14-vuotiaasta 16-vuotiaaksi uimari harjoittelee seitsemän kertaa viikossa, mikä edustaa melko normaalia edistyneen uimarin harjoittelumäärää, harjoituksia näiden kolmen vuoden aikana tulee jotakuinkin tuhat kappaletta. Ei ole mitenkään mahdotonta, että kyseinen lopulta 16-vuotias uimari lopettaisi uransa, koska ei enää jaksa. Ehkä tuloskehitys ei miellytä, ehkä tekee mieli olla joskus vapaalla. Me uintivalmentajat olemme välillä tosi huonoja myöntämään, että uimareilla voi olla muutakin elämää uinnin ja koulun ulkopuolella.

Entä jos sama uimari olisikin 14-vuotiaasta 16-vuotiaaksi harjoitellut viidesti viikossa? Kolmen vuoden aikana harjoituksia ehtisi kertyä noin 750 eli huomattavasti vähemmän. Kenties uimari olisi motivoituneempi, koska uinti ei veisi ihan kaikkea aikaa. Ehkä uimari olisi harjoituksissa myös levänneempi ja jaksaa paremmin. Teoretisointia. Mutta jos ajatellaan, että nyt 16-vuotiaana uimarimme nostaa harjoitusmääränsä kuuteen kertaan viikossa ja 18-vuotiaana seitsemään kertaan viikossa, hän tulee 20-vuotiaaksi ehdittyään harjoitelleeksi jo huomattavasti enemmän kuin aiemmassa esimerkissä 16-vuotiaana lopettanut uimarimme. Kenties ensimmäisen esimerkin uimari menestyi ikäkausikisoissaan, mutta harva 16-vuotias on ehtinyt vielä sellaiselle tasolle, jolla kilpaillaan Suomen mestaruuksista. Toisen esimerkkini uimari on kenties sillä tasolla nyt 20-vuotiaana.

En tiedä. Tämä on vain tällaista pohdintaa. En ole kovin vakuuttunut siitäkään, että itselläni riittäisi pitkäjänteisyyttä. Lopulta uinnissa taitavat lahjat kuitenkin määrittää melko pitkälle sen, kuka millekin tasolle yltää. Omien kokemusteni perusteella lahjattomasta (minusta) ei saa hyvää uimaria ilman henkimaailman taitajien apua.