Olen pohtinut junnuvalmennusta. Vaikka meillä Turun Uinnissa junnuilla
tarkoitetaankin nuorimpia alle 13-vuotiaita uimareita, itse tarkoitan
lähinnä kaikkia alle 17-vuotiaita uimareita. Miten näitä nuoria ihmisiä
pitäisi valmentaa? Joissain seuroissa tai seuraryhmissä tehot otetaan
käyttöön varhain, ja viikkoharjoituksia tulee huomattavan paljon.
10-11-vuotiaat saattavat hyvinkin harjoitella viidesti viikossa. Itse
jotenkin karsastan ajatusta.
Suomessa on nimittäin sellainen vinkeä trendi, että aika harva uimari
saadaan jatkamaan lajia edes täysi-ikäiseksi asti. Turussa 20 vuotta
täyttäneitä uimareita on tällä hetkellä yhden käden sormilla laskettava
määrä, vaikka kaiken järjen mukaan uintiurheilijankin parhaiden vuosien
pitäisi olla parikymppisenä vielä edessä. Mitä me valmentajat teemme
väärin, kun uimarit eivät jaksa harjoitella? Onko menestyksestä tehty
niin tärkeä juttu, että kaikki vähänkin heikkotasoisemmat vain jotenkin
painetaan maan rakoon häpeämään, vai eivätkö uimareiden kropat vain
kestä kovaa harjoittelua?
Uimareilla on paljon ainakin olkapääongelmia, joista suurin osa johtuu
rasituksesta. Itse kuulun tähän ryhmään, mutta onneksi olen saanut uida
näille päiville asti ilman olkapäävaivoja. Nyt niiden kanssa täytynee
vain elää ja yrittää toipua.
Mietin myös, olisiko uintivalmennuksessa yleensäkään mahdollisuutta
luoda todellista pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Sen sijaan, että
10-vuotiaita uitettaisiin viidesti viikossa, säästettäisiinkin parit
viikkoharjoitukset niihin myöhempiin vuosiin.
Ajatellaan näin. Jos 14-vuotiaasta 16-vuotiaaksi uimari harjoittelee
seitsemän kertaa viikossa, mikä edustaa melko normaalia edistyneen
uimarin harjoittelumäärää, harjoituksia näiden kolmen vuoden aikana
tulee jotakuinkin tuhat kappaletta. Ei ole mitenkään mahdotonta, että
kyseinen lopulta 16-vuotias uimari lopettaisi uransa, koska ei enää
jaksa. Ehkä tuloskehitys ei miellytä, ehkä tekee mieli olla joskus
vapaalla. Me uintivalmentajat olemme välillä tosi huonoja myöntämään,
että uimareilla voi olla muutakin elämää uinnin ja koulun ulkopuolella.
Entä jos sama uimari olisikin 14-vuotiaasta 16-vuotiaaksi harjoitellut
viidesti viikossa? Kolmen vuoden aikana harjoituksia ehtisi kertyä noin
750 eli huomattavasti vähemmän. Kenties uimari olisi motivoituneempi,
koska uinti ei veisi ihan kaikkea aikaa. Ehkä uimari olisi
harjoituksissa myös levänneempi ja jaksaa paremmin. Teoretisointia.
Mutta jos ajatellaan, että nyt 16-vuotiaana uimarimme nostaa
harjoitusmääränsä kuuteen kertaan viikossa ja 18-vuotiaana seitsemään
kertaan viikossa, hän tulee 20-vuotiaaksi ehdittyään harjoitelleeksi jo
huomattavasti enemmän kuin aiemmassa esimerkissä 16-vuotiaana
lopettanut uimarimme. Kenties ensimmäisen esimerkin uimari menestyi
ikäkausikisoissaan, mutta harva 16-vuotias on ehtinyt vielä sellaiselle
tasolle, jolla kilpaillaan Suomen mestaruuksista. Toisen esimerkkini
uimari on kenties sillä tasolla nyt 20-vuotiaana.
En tiedä. Tämä on vain tällaista pohdintaa. En ole kovin vakuuttunut
siitäkään, että itselläni riittäisi pitkäjänteisyyttä. Lopulta uinnissa
taitavat lahjat kuitenkin määrittää melko pitkälle sen, kuka millekin
tasolle yltää. Omien kokemusteni perusteella lahjattomasta (minusta) ei
saa hyvää uimaria ilman henkimaailman taitajien apua.
keskiviikko, 5. lokakuu 2005