Olen ollut nyt rielun vuorokauden sisätiloissa ihan vain ajatusteni kanssa. Eli käytännön tasolla vietän juhannusta yksikseni Kaarinassa odotellen, että pääsisi edes valmentamaan, kun ei ole mitään mielekästä tekemistä. Tai siis kun ei ole ketään tai mitään. Kaupatkin ovat kiinni.

On tässä tullut kaikkea pohdittuakin. Miten elämä menikään tällaiseksi? Missä vaiheessa homma meni vikaan, ja vieläkö tilanteen voisi ottaa hallintaan? Yo-kylän kämpän suhteen on sellainen tilanne, että seuraava asukas on jo pariin kertaan ottanut yhteyttä ja kysellyt näyttöä ja muuttopäivää, mutta en osaa sanoa mitään, koska mikään ei ole edistynyt mihinkään.

Tuntuu siltä, että ainakaan en halua tällaista neljän seinän sisällä yksin olemista elämältäni. On se hyvä, että joku sentään on selvää. Näin ollen vaaka vähän kallistuu siihen suuntaan, ettei ehkä kannattaisi yrittääkään hommata omaa kämppää. Mutta toisaalta Kaarinassa on yleensä Anneli, ja se taas tekee elämisestä melko sietämätöntä.

Valmennettavani voitti pronssia ikäkausimestaruusuinneissa. Tämä oli ensimmäinen kerta valmentajan urallani, kun uimarini ottaa henkilökohtaisen arvokisamitalin. Toivottavasti ei viimeinen.

Menen katsomaan ehkä kymmenennet Simpsonit tänään.
...
Katsottua tuli. Olen varmaan vuorokauden sisään katsonut telkkaria valehtelematta yhtä paljon kuin edellisen puolentoista vuoden aikana yhteensä.
1664809.jpg
Sain syntymäpäivänäni tekstiviestin, jossa oli harvinaisen fiksu lainaus. "Onni ei ole sitä, että saa mitä haluaa, vaan että haluaa, mitä jo omistaa." Olenkin nyt masennuksen hetkinä yrittänyt muistaa olla iloinen kaikesta siitä, mitä nyt jo omistan. Ongelmaksi muodostuu se, että aina kun iloitsen jostain olemassaolevasta, alan välittömästi seuraavaksi murehtia sen menettämisestä, enkä ole keksinyt mitään tapaa torjua tuota menettämisen pelkoa.

Sain perheeltä yllättävänkin kivoja lahjoja. Ensin "perheeltä" tulleista paketeista paljastui vihreäraidallinen tyyny, sellainen Tiimarin istuintyyny, jollaista olen jopa himoinnut mutta en ole raaskinut ostaa. Hyvä lahja siis. Lisäksi sain kaksi vihreää muovimukia ja kaksi värikästä muovilautasta. Näistä astialahjoista olen vähän hämmentynyt: halutaanko minua taas savustaa ulos vai yritetäänkö vain vihjata, että muoviastioilta voisi olla turvallisempaa syödä?

Saijalta sain hyppynarun, jonka päissä on isot ampiaiset. Se on kerrassaan hieno! Lisäksi sain oikein osuvan lahjan, nimittäin Instant Therapy -suihkeen, joka lupaa ratkaista kaikki ongelmat välittömästi. Fantastista. Jos suihketta suihkuttaa kasaan karvoja, syntyykö Romeo uudestaan?