Paulillahan on ensi viikko lomaa töistä. Silloin hänen oli erään suunnitelman mukaan tarkoitus tulla Turkuun omien sanojensa mukaan "tappamaan aikaansa". Eipä ole tulossa, ei. Äskeisessä puhelussa paljastui myös syy, joka juuri nyt tuntuu tosi kivuliaalta: se uusi tyttö saa tämän loman. Sitten ne ovat koko ajan ihan lähekkäin, Pauli on iloinen ja suloinen, ja ah kuinka kaikilla paitsi minulla onkin niin mukavaa! Lopulta ne kiintyvät toisiinsa, ja sitten minulla ei ole enää mitään merkitystä.

Mutta ainakin minä pystyn tekemään kuuden toiston sarjoja 50 kilolla penkistä. Tuskin se tyttö sellaiseen pystyy!

(Sen sijaan en vain pysty kirjoittamaan sitä hemmetin lehtijadajadaa.)

Luin muuten läpi nuo tekstini heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Nauratti melkein lukea omia kirjoituksia siitä, miten olin astumassa katastrofin tielle. Olihan se niin selvää. Onhan se niin selvää. Minä en vain onnistu parisuhteissa. Olisi kunniakasta olla edes yrittämättä, mutta ei, nytkin taas koen aivan pakottavaa tarvetta löytää _jonkun_, vähän laaduttomammankin sekundamiehen vain täyttämään tyhjyyttä, jonka Pauli tai oikeastaan jo Mikko jätti.