Tiukka viikonloppu takana. Perjantaina olin kahdeksasta eteenpäin
Samppalinnassa valvomassa Saijan kanssa. Oli kerrassaan uskomattoman
hiljainen ilta. Ensimmäiset havainnot tunkeilijoista teimme vasta
aamukuudelta. Silloin tosin olin paikalla Mikon kanssa. Saija lähti
joskus kolmen hollilla Saminsa kanssa menemään.
Lauantaina menin puoli kahdeksitoista uimahallille. Olin saanut onneksi
muutaman tunnin nukuttua, joten en ollut pahemmin koomassa. Kasisatanen
meni teoriassa kai ihan hyvin. Voitin eräni, mitä ei niissä
olosuhteissa voinut pitää urotekona. Olisi ehkä voinut mennä muutaman
sekunnin paremminkin, jos olisi ollut kunnollista kiriapua.
Heti uinnin jälkeen kävin verraamassa viitisen minsaa, puin vaatteet
päälle ja lähdimme Johannan ja Nooran kanssa kohti Tamperetta
vesipalloa pelaamaan. Ennen peliä oli hyvä fiilis. Joukkue on mukava,
ja olo tuntui hyvin verrytelleeltä. Olisin kyllä halunnut verrata
pallon kanssa, mutta tuomarit ilmoittivat pelin alkavan kahden minuutin
päästä siinä vaiheessa, kun saimme pallot vasta altaaseen.
Voitimme jatkoajan jälkeen. En saanut kentällä mitään aikaan.
Vastustajan sain kyllä melko monta kertaa jäähylle, mutta itse olin
ihan sukka. Sentterin paikalla sain puolustajan kyllä pidettyä
takanani, mutta en vain osannut tehdä pallolla mitään. Monta kertaa
Kuopion maalivahti kävi poimimassa pallon nenäni edestä, kun vasta
yritin päästä puolustajasta irti. Turhauttavaa. En kyllä muistaakseni
päästänytkään yhtään maalia.
Pelasin koko ajan. Ensin neljä
seitsemän minuutin erää, mihin meni ehkä tunti, ja sitten kaksi kolmen
minuutin jatkoerää. Päätin jo ennen peliä, että jos minua ei vaihtoon
kutsuta, en sinne mene. Tiukassa matsissa pitää jaksaa vääntää. En
väsynyt pahasti. Kunto on kai aika kohdallaan, mutta pelitilanteiden
viimestelyssä olisi parannettavaa. Ehkä pelasin liian laiskasti:
teoriassa minun pitäisi pystyä saamaan kontratilanteita ja läpiuinteja
aikaan.
Pelin jälkeen Tampereen joukkue oli ihan
fiiliksissä, mutta minä en jotenkin osannut juhlia tai edes iloita. Oma
heikosti mennyt pelli kaiversi, eikä voitto ehkä tuntunut kuitenkaan
niin omalta, kun emme koskaan ole Tampereen kanssa harjoitelleet.
Pelireissuilla on ollut kivaa, ja tulen tyttöjen kanssa toimeen, mutta
silti jotain jäi puuttumaan.
Positiivisena asiana reissusta
jäi mieleen se, että nyt on jo lähes kiveen kirjoitettu, että lähdemme
syksyllä Barcelonaan pelaamaan vesipalloa naisporukalla. Junnutytöt
pelaavat jotain paikallisia junnujoukkueita vastaan, me vanhukset
saamme ottaa turpiimme joiltain naisjoukkueilta. Reenileiri kyllä
kuulostaa hyvältä idealta, ja lupauduinkin jo lähtemään. Porukkaa on
lähdössä muutenkin ihan kiitettävästi.
Sunnuntaina oli kovat uintireenit, 8*400 vaparia kovaa kuuden minuutin
lähdöllä. Olen ollut kohta viikon flunssassa, joka ei erityisemmin
osoita laantumisen merkkejä. Oli tosi tukkoista uida. Muutama pätkä
meni hyvin, varsinkin kun uimme lättäreillä, mutta pelkkien pullareiden
kanssa uidessa en melkein ehtinyt edes lähtöön. Melko onnetonta.
Illalla olin kotona Kaarinassa. Teimme Saijan kanssa Eskolle ja
Annelille ruokaa: soijaproteiinikökköjä ja ananasta currykastikkeessa,
lisukkeena riisiä. Kastike meni ihan täydestä. Varsinkin Anneli uskoi
syövänsä jotain kanaa tai kalkkunaa. Esko ilmeisesti alkoi epäillä
keitosta siinä vaiheessa, kun sekä minä että Saija lapioimme sitä
suuhumme. Olen aika tyytyväinen tuosta soijakökkölöydöksestä. Siitä saa
kivaa lisää ruokiin, sikäli kun nyt koskaan kokkailen.
Jossain vaiheessa kotona ollessani päätä alkoi särkeä tosi paljon. En
tiedä, johtuuko se lihasjäykkyydestä, flunssasta tai ihan jostain
muusta, mutta oli tosi huono olo. En jaksanut edes ajatella. Laitoin
Parikalle viestiä, että sori, maanantaiaamuksi luvattu juttu tulee
myöhässä. Nyt se pitäisi kirjoittaa, mutta ei vieläkään oikein tunnu
hyvältä. Ehkä kirjoitan sen väkisin ja menen takaisin nukkumaan. Taidan
oikeasti olla vähän kipeä.
maanantai, 30. toukokuu 2005