Mokasin just yhden kisailmoittautumiset, oikein rankalla kädellä. En tiedä, pystynkö nukkumaan, kun odotan vaan, että saisin jonkun Uimaliitosta kiinni sanomaan, mitä ihmettä nyt tehdään. Itkettää. Eikä sekään taitaisi nyt kauheasti hyödyttää.

Näin siinä käy, kun yrittää sotkea sosiaalista elämää ja valmennusta. Ei hyvin mene. Mietin just, että olen jo kaksi kuukautta ollut tässä solmussa, ja vaikka miten hienosti on yritetty uimaseurakuviota pyörittää, sitä huonommaksi se on mennyt.

Nyt viimeisimpänä suorituksena kai voidaan pitää sitä, että olen edesauttanut tilannetta menemään sellaiseksi, että itse asiassa minua ei enää tarvita. Aina tähän asti olen rakentanut hommaa kuvitteellisen korvaamattomuuden varaan, mutta nyt ihan omatoimisesti hommasin itselleni korvaajan.

Miten nyt enää voin edes kiukutella.

Olen väsynyt siihen, kun mikään ei etene. Mietin tänään pitkään, missä menee se raja, että oikeasti luovuttaa. Valmennuksia ajatellen homma menee jopa takapakkia, ja tämän kauden unelmaryhmän tilalle on syksyllä tulossa lähtökohtaisesti vähemmän valmis porukka.