En kestä katsoa. Meillä on akvaariossa meneillään jonkintasoinen murhenäytelmä. Yksi harmaa kala ilmeisesti vetelee viimeisiään tai on tosi pahasti humalassa. Ainakaan se ei ui sekuntiakaan suoraan eikä juuri edes selkäevä ylöspäin, vaan lähinnä se kieppuu tuolla päättömästi ja vetelee piruetteja.
Ihan kuin ihmistenkin maailmassa, näköjään tuollakin altaassa tykätään lyödä lyötyä eikä voida antaa kalan edes kuolla rauhassa. Nyt kaikki muut tyhmät kalat tökkivät sitä, mikä tietysti johtaa entistä hullumpiin voltteihin. Ehtisiköhän tuon vielä ilmoittaa Pekingin taitouintiin?
Odottelen jo kovasti pientä koiraa, jota ei ole kai lopullisesti luvattu, mutta jotenkin mielessäni olen nyt psyykannut itseni siihen, että koira tulee ja elämä palautuu siedettäväksi.
Totuuden nimissä tässä on nyt ollut pari tosi hyvää päivää. Saijan ja Eskon läsnäolo on selvästi piristänyt, vaikka Saija onkin aika holtiton ja aiheuttaa jatkuvasti huolta muille. Sillä on varmaan joku postpubertiteetti meneillään.
Olin eilen kirpputorilla myymässä, siis ihan oikealla kirpputorilla länsikeskuksessa. Oli tosi kivaa, olin kyllä odottanutkin tuota. Sini lähti onneksi tuonne kanssani, joten homma yleensä mahdollistui. Yksin on aika mahdotonta kyllä mennä, kun välissä pitäisi vähän päästä kiertelemäänkin.
Aika paljon omituisia kirpputori-ilmiöitä muistui taas mieleen. Ensinnäkin ulkomaalaistaustaisten ihmisten tinkauskulttuuri tuntuu olevan sellainen, että on aivan sama, mitä jostain vaatteesta tai tavarasta pyytää, siis miten vähän tahansa, niin siitä pitää alkaa vääntää vastaan ja vieläpä tosi loukkaantuneena. Kehtasin siinä yhdenkin ihan uuden ja hyväkuntoisen jonkun vaatteen hinnoitella niinkin huimasti kuin 50 senttiin. Siitäkin ne jaksoivat vinkua ja vaatia hinnan tiputtamista 20 senttiin. Voi herra isä, kyllähän nykymaailmassa 50 senttiäkin on ilmaista.
Lopuksi laitoimme ison pöydällisen kamaa jakoon ihan ilmaiseksi. Se kyllä tuntui ihmisiä kiinnostavan, ja tavaraa lähti. Eipähän tarvinnut raahata takaisin. Jotenkin vain tuntuu täysin päättömältä, että kun hinnoittelee tavarat maksamaan 20 senttiä, kuten meillä yhdessä isossa laatikossa oli, niin ketään ei kiinnosta, mutta ilmaiseksi kyllä kahmitaan vaikka mitä älyttömyyksiä. Kenelle se 20 senttiä on aidosti kynnyskysymys?