Olen painiskellut taas omien demonieni kanssa pitkin päivää. Aamu oli erityisen vaikea. Tunsin olevani tylsä ja pelkäsin, että minuun kyllästytään. Pitäisi koko ajan olla oma itseni ja toisaalta kuitenkin omassa itsessäni on piirteitä, joiden tiedän ärsyttävän. Kun yritän hillitä kyseisiä piirteitä, kaikki menee hankalaksi säätämiseksi, ja toisaalta kun käyttäydyn juuri niin kuin ilman itsehillintää käyttäytyisin, tulee taas miinuspisteitä. Enkä osaa olla shinyhappy, jos en vain ole sitä. Kaikki on kai hyvin, mutta en uskalla uskoa sitä ja luottaa siihen. Harmittaa kuitenkin se, että on taas pakko lähteä huomenna pois. Kilpauintikoulu alkaa, ja sinne pitää mennä ohjaamaan. Toivoisin, ettei minun tarvitsisi nähdä Mikkoa enää ikinä. Kai sekin jotain ylimenoprosessia kuvaa, että Kelly Clarksonin Since You've Been Gone ("... I can breathe for the first time...") alkaa kolahtaa. Donk.