Tämä on niin tätä. Katsoin aamulla peiliin ja ihmettelin, että olenpa timmissä kunnossa. Rohkaisin mieleni ja astuin vaa'alle aikomukseni ilahtua. Mitä vielä: kilo tullut jostain lisää. Tähän loppui kyllä taas lämpimän ruoan syöminen!

Mietin tuossa sellaistakin, että jos kerran korkea hemoglobiini on kestävyysurheilijalle tavoiteltava, jopa dopingin arvoinen asia, niin eikös sitten matala hemoglobiini ole urheilijan kannalta huono juttu? Eli voiko surkea urheilumenestykseni johtua edes osittain siitä, että hemoglobiinini on lähinnä onneton? Täytyypä taas reipastua noiden rautatablettien syönnin suhteen.

Viikonloppu meni Jyväskylässä avovesipalloturnauksessa, jossa oli jälleen kerran tosi kivaa. Pelasin Mikon, maalivahti Pärren ja Babba-Kaukisen kanssa samassa joukkueessa, ja olimme kai aika hyviä. Tuolla oli tosi kiva pelata, kun pelit eivät olleet kovin totisia. Aurinko paistoi, ja vaaleimmat polttivat nahkansa. Minä vain hioin rusketustani.

Syksyn valmennuskuviot ovat selkiytyneet aavistuksen verran. Alan valmentaa entisen valmentajani pojan kanssa noin 13-15-vuotiaita uimareita. Olen oikein tyytyväinen tilanteeseen, vaikka vielä en tiedäkään, miten paljon ryhmälle tulee reenejä viikkoon ja miten reenit ajoittuvat.

Oman harjoitteluni suhteen olen aika vaikeassa tilanteessa. Nyt olen reenannut reilut kaksi viikkoa miesten kanssa, ja tuntuu jo melkein siltä kuin kuuluisin porukkaan. Äijät ovat jopa ikäisiäni noin keskimäärin, mikä on melko hämmentävää aiempaan kaveripiiriini verrattuna. Juuri nyt vesipallo kiinnostaa tosi paljon, ja uskon itseeni vahvasti. Tekniikkani ja takninen osaamiseni ovat kyllä aika nollassa, mutta kuntoa ja omaan kokoon suhteutettua voimaa kyllä löytyy. Mutta mutta, kuvio ei ole ihan näin yksinkertainen.

Haluaisin myös uida, ehdottomasti. Mieluiten kävisin vuoropäivinä kummankin lajin harjoituksissa, koska siten molemmat tukisivat toisiaan. Tiedän, että vesipalloreenit riittävät hyvin korvaamaan uintiharjoitukset, mutta ihan pelkästään vesipalloa reenaamalla eivät kyllä uintitulokset parane. Parasta olisi, jos voisin jotenkin sopia valmentajien kanssa, että kävisin tosiaan molemmissa harjoituksissa. Kahdet peräkkäiset harjoitukset samana päivänä ovat kuitenkin kokemusteni perusteella liikaa: jos ensin kelaan kaksi tuntia allasta edestakaisin uimareiden kanssa, ei miesten seassa palloilusta tule enää mitään. Lisäksi on se ongelma, että jos vähänkin vähennän uintireeneissä käymistä, saattaa paikkani ryhmässä olla vaakalaudalla. Jos nyt joudun uintiryhmästä ulos, en taatusti pääse siihen enää ikinä takaisin, koska olen tunnetusti ikäloppu.

Toisaalta vesipallossa on yhtä aikaa sekä hyvät kehittymismahdollisuudet että täysin surkea tulevaisuus. Valitettavasti vesipallo kuitenkin on joukkuelaji, eikä sen harjoittelu ilman toimivaa joukkuetta oikein onnistu. En tiedä, riittääkö Suomessa ikinä tarpeeksi motivoituneita pelaajia, jotta voisimme haaveilla kansainvälisistä kisoista.

Miehillä on kauhean pitkä kesätauko, mikä ei myöskään sovi suunnitelmiini. Sikälikin vaihtaminen kokonaan vesipalloon tuntuu huonolta ajatukselta. Huomioon on otettava myös se, että vaikka nyt peruskuntokaudella olen voinut harjoitella hyvin miesten mukana, tilanne ei ehkä pelikaudella ole sama. Ainakin viime kaudella me heikommat saimme vain pallotella maalin takana muiden harjoitellessa kuvioita. Sellainen ei kyllä oikein kiinnosta.

En oikeasti tiedä, mitä nyt tekisin. Harmittaa tavallaan alkaa keskittyä pelkästään uintiin, koska sitten pallonkäsittelytaitoni eivät kyllä kehity, ja joudun taas ulos vesipalloporukasta. Ehkä tämä on taas niitä elämän pieniä tilanteita, joissa vain täytyisi osata tehdä valintoja, mutta enpä taida osata. Uinti kuitenkin kiinnostaa varsin paljon, koska tiedän pystyväni parantamaan tuloksiani. Varsinkin kevätkausi meni uinnissa osaltani tosi loistavasti, enkä usko löytäneeni vielä rajojani.

Yksi miesvesipalloilija kuitenkin sanoi, että vesipalloilijana minulla ei ihan välttämättä kansainvälinen tasokaan ole saavuttamattomissa, jos teen todella kovasti töitä.

Jos saisin tehdä juuri niin kuin itse haluan, pitäisin varmasti molemmat lajit kuvioissa aktiivisesti mukana enkä ottaisi menestymispaineita. Jos käyn vesipalloreenien sijaan välillä uintireeneissä, en ehkä koskaan tule hyväksi vesipalloilijaksi, mutta onko se sitten niin vaarallista? Tuskin todellisuudessa pystyn koskaan saavuttamaan muutenkaan mitään suurta edes vesipallossa, edes Suomen mittakaavassa. Tykkään kuitenkin uintiharjoittelusta ja jopa kilpailemisesta. Mitä sitten, jos olen viimeinen? Jonkunhan sielläkin täytyy olla.