Mieli on rikki.

En tiedä, mistä aloittaisin. Päällimmäisenä mielessä on Mikko ja se, miten tyly Mikko on. Hänestä näkee, ettei hän kaipaa minua hiventäkään. Hänellä on se uusi, typerä tyttö, joka rikkoi suhteemme. Mikko ei enää välitä.

Muutama fakta tähän väliin.Turussa järjestettiin Rollo-tapahtuma, jossa uintikilpailuiden jälkeen lapset ympäri Suomen jäivät leirille. Leirillä ohjelmassa oli toimintapisteissä kiertämistä, ja yksi rasteista oli vesipallo. Käytännössä tämä kaikki tarkoitti sitä, että kaikki lapset, joista oli jotain 500, kävivät 45 minuutin vesipallotreeneissä.

Vesipalloilijoiden piti alun perin järjestää nämä vesipallotreenit, 12 x 45 minuuttia, ja lisäksi koko Rollo-porukalle vesipalloturnaus, mutta vesipalloilijat eivät päässeet raha-asioista sopuun. Lopputulos oli se, että minulle ilmoitettiin torstaina (8.6.), että minun pitäisi järjestää sekä harjoitukset että turnaus. Koska korvaus kuulosti kohtuulliselta, päätin suostua. Siitä alkoikin sitten kiire ja stressi. Jälkeenpäin ajatellen on kohtalainen ihme, että selviydyin. Jotenkin vain napsautin pääni sellaiseen asentoon, että kaikki tapahtui. Sain omista uimareistani ihanaa talkooapua, jota ilman homma ei olisi mitenkään onnistunut. Loppujen lopuksi turnaus, jossa oli 33 joukkuetta, onnistui paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Aikataulut pitivät, pelit sujuivat, homma kaiken kaikkiaan toimi.

Keskiviikon nukuin, torstaina vähän lutrasin ja valmensin, ja perjantaina sitten lähdimmekin Ikäkausimestaruusuinteihin ryhmäni seitsemän uimarin kanssa. Uimarit uivat tosi hyvin, yksi oli jopa huikeasti neljäs! Viikonloppuna oli pakko jaksaa, vaikka yöunet jäivät minun mittapuullani lyhyiksi. Maanantaina nukuin sujuvasti neljään, kävin valmentamassa ja menin takaisin nukkumaan.

No niin no. Nyt sitten voisi luulla, että tässähän on elämä lähtenyt rullaamaan. Ei se ole. Ajattelen vain koko ajan Mikkoa ja sitä, miten haluaisin yrittää uudestaan. Samalla toisaalta olisin valmis tyytymään juuri nyt ihan keneen tahansa, joka jaksaisi minua hetken. En vain haluaisi nyt olla yksin.

En kestä, kun törmään Mikkoon koko ajan. Joskus silloin eron hetkellä puhuimme siitä, miten säätäisimme treeniaikoja niin, että emme joutuisi olemaan yhdessä hallilla. Mikko ei näytä yhtään kunnioittavan minun toiveitani tai välittävän siitä, että menen aina sekaisin, kun näen hänet.

Tänään jotenkin jämähdin hallille. Mikko ilmaantui sinne, ja minä vain aloin itkeä. Jäin tuijottamaan häntä. En tiedä, olisinkin halunnut jutella. En varmaankaan, koska samalla sain pienen epämoraalisen teon myötä selville, että hän tosiaan on sen tytön kanssa. On kuitenkin kauhea ikävä. Mikollehan tämä on helppoa, kun hän vain pääsi suoraan hyppäämään uuteen suhteeseen. Minulla ei ole paikkaa, johon mennä. Esko, Anneli ja Saijakin ovat mökillä, joten olen ihan täysin yksin. Kauniit kesäsäät menevät aivan hukkaan.

En tiedä, miten jatkaa.