Keltainen kännykkä, keltainen tietokone, keltainen auto. Nyt on kaikkea. Jee.

Joku älypää oli käynyt heittämässä puolimetrisen betonimurikan autoni ikkunasta sisään tuossa kolmisen viikkoa sitten. Kivat niille. Nyt on sitten uusi auto. En kyllä vieläkään haluaisi luopua tuosta vanhasta, se on niin rakas ja ruttuinen. Taidan olla oikeasti aika huono menemään missään eteenpäin.

Nyt on hankala tilanne. Olisi kiva olla vähän sosiaalinen ja rohkea, ties mitä, mutta kammottaa se arvosteltavaksi päätyminen. Tuntuu siltä, että ennemmin jäisin kotiin syömään jäätelöä ja katsomaan täysin turhia elokuvia kuin otan sitä riskiä, että en kelpaa.

Tosin kotona en ainakaan kelpaa. Saakeli sentään.

Kausikin alkoi, uusi ryhmä ja uudet kujeet. Kausisuunnitelman tekeminen meni kerrankin superkivuttomasti, kun kaikki palaset napsahtivat vahingossa suoraan oppikirjaesimerkin malliin. Liian helppoa? No, pari leiriä sinne sekaan sotkemaan, niin eiköhän se sillä.

Saijan mielestä olen ihan kelvoton. Musiikkimakuni on täysin sietämätön, vaatteeni rumia enkä edes tee mitään järkevää. Karua, kun on häpeäksi sukulaisilleen.

Sitä paitsi joku pelaa nyt likaista peliä, ja tällä kertaa se en ole minä.