Normaalisti tässä vaiheessa vuotta tuskailen, kun en pääse valmentamaan, ja teen suunnitelmia ja treeniohjelmia "varastoon". Normaalisti olen innoissani, nautin suunnittelusta ja vauhtiin pääsemisen odotuksesta. Äsken kuitenkin havahduin melko kummalliseen tilanteeseen. Minua pyydettiin huomiseksi vähän kellottelemaan altaan reunalle, ja tottumuksesta tietysti lupauduin. Nyt ottaa päähän eikä huvita juuri yhtään. Pysähdyin miettimään: en ole vieläkään saanut lähetettyä kaikkia kaudenaloitusmaileja ja lykkään koko ajan aloitusta. Silti kiertelin eilen jo tänään jakamassa 150 mainosta lähikatujen postilaatikoihin. Taidan olla itse pahin kaksinaismoralisti ja vieläpä itseni suuntaan.

Olen tosi vihainen siitä, kesälomani on pilalla. Ketään ei tunnu kiinnostavan se, että kun ainoan kerran vuodessa saan aidosti etäisyyden kanssa tarkastella mennyttä ja tulevaa, en nyt pystykään sitä tekemään.

Olenkohan itse jonkinlainen pelinappula ja jos, niin kenen pelissä?

Luottamuspulasta ei ainakaan ole puutetta.