Nyt pitää avautua vähäsen. Sitten vain taas heittää ylpeydelläni vesilintua ja polkea omanarvontuntoni lokaan.

Huomenna aamulla pitää lähteä täältä aikaisin pois, ja sitten emme näe Paulin kanssa pitkään aikaan. Voihan hyvinkin olla, ettemme näe enää ikinä, jos hän sellaisen kortin päättää pelata, mutta parhaassa mahdollisessakaan tapauksessa emme näe pariin viikkoon, koska ensi viikonloppu on osaltani kiinni.

Nyt Pauli säätää kauheasti koneellaan jotain, jonka ihan satavarmasti voisi tehdä huomennakin. Siis tiedän, ettei ko. asialla ole mikään kauhea kiire. (Joo joo, ei saa häiritä toisen elämää, talo elää tavallaan ja vieraat tulevat ajallaan, mutta silti vähän kiukutikiukuti.)

Haluaisin nimittäin huomiota. Kello on jo puoli kymmenen, ja olen ollut koko päivän yksin shoppailemassa Hesassa Paulin ollessa töissä, ja sen jälkeen olen vain ollut tietokoneleskenä. Ei sillä, että shoppailussa olisi ollut vikaa, päinvastoin. Ostin kahdet melkein identtiset housut (sama malli, vähän eri väritys), kun en osannut valita, ja ostin myös kaksi niin ikään keskenään samanmallista mutta eriväristä huivia, samasta syystä.

Housujen kanssa iski järkytys. Yleensä Hennesin koko 36 on oikein sopiva, jopa mukavan väljä. Nyt ne eivät meinanneet mahtua. Toiset housut ostin kuitenkin ihan periaatteesta kokoa 36, toiset kokoa 38. Kyllä nuo pienemmätkin ihan hyvät ovat, mutta niissä pitää kyllä vähän venytellä.

Mutta niin, syy avautumiseen: kerroin Paulille, että haluaisin nyt huomiota, olosuhteet kun ovat nämä. "No, sä voisit vaikka aloittaa ton siivoomisen, niin jää sitten enemmän aikaa." Jestas. Vai pitäisi minun siivota hänen nysväillessä koneellaan! (No joo joo, pitää lopettaa. Menen siivoamaan.)