Reeneissä oli eilen kivaa, vaikka olinkin aika kuollut. Juoksimme ensin 45 minuuttia. Ehdin juosta tai siis lönkötellä kolme kierrosta pururataa. Monet menivät neljäkin, mutta minä nyt olenkin tosi hidas. Yritin juosta tosi hiljaa, jotta jaksaisin, ja nyt jaksoinkin koko matkan kävelemättä. Olin ylpeä itsestäni. Lenkin jälkeen miesten valmentaja kyselikin, jaksoinko viime kertaa paremmin. Oli kiva tulla huomatuksi. Uimme puoli tuntia ja siirryimme sitten pelaamaan. Pojat eivät oikein osaa juoda reenien aikana: ainakin kahdella kramppasivat jalat reenin loppupuolella. Itse olin muuten vain aika pihalla pelissä, vaikka tilanne helpottui, kun muut vähän väsyivät. Oma uintivauhtini on aina vakio, mutta pojilla vauhti hidastuu väsymyksen myötä minun vauhtiini.

Valmentaja myös neuvoi, miten minun pitäisi yrittää kentällä toimia. En vain oikein osaa. Pitäisi aina uida maalia kohti "sisään" ja tehdä nopeita suunnanvaihdoksia. Nopeita. Taikasana.

Eilen joku soitti sieltä firmasta, jonne kamerani meni huoltoon viikko sitten. Nyt ne olivat vasta katsoneet, mikä kameraa vaivaa ja soittivat kysyäkseen, että haluanko, että se korjataan. Totta kai haluan. Jotenkin ihan hölmö tilanne. "Jaa, no kai me sitten tilaamme nuo varaosat." No niin, mitä jos tosiaan tilaisitte.

Viikonloppuna on avosisävesivesipalloturnaus Jyväskylässä. Toivottavasti ei sada ihan kauheasti.

Nyt on taas mielenkiintoinen ongelma. Minun pitäisi tehdä yksi haastattelu, mutta jotenkin sille tyypille soittaminen on äärimmäisen vaikeaa. Olen koko viikonlopun yrittänyt soittaa, mutta jotenkin vain ei tee mieli. Ehkä syynä on se, että tunnen itseni jotenkin voimattomaksi ilman kunnon kameraa. Ei tosiaan ollut kivaa tehdä haastattelua, kun haastateltava naureskeli lainakameralleni. Toinen ja todennäköisempi syy on se, että kammoksun vain vieraille ihmisille puhumista.