Reeneissä oli eilen kivaa, vaikka olinkin aika kuollut. Juoksimme ensin
45 minuuttia. Ehdin juosta tai siis lönkötellä kolme kierrosta
pururataa. Monet menivät neljäkin, mutta minä nyt olenkin tosi hidas.
Yritin juosta tosi hiljaa, jotta jaksaisin, ja nyt jaksoinkin koko
matkan kävelemättä. Olin ylpeä itsestäni. Lenkin jälkeen miesten
valmentaja kyselikin, jaksoinko viime kertaa paremmin. Oli kiva tulla
huomatuksi. Uimme puoli tuntia ja siirryimme sitten pelaamaan. Pojat
eivät oikein osaa juoda reenien aikana: ainakin kahdella kramppasivat
jalat reenin loppupuolella. Itse olin muuten vain aika pihalla pelissä,
vaikka tilanne helpottui, kun muut vähän väsyivät. Oma uintivauhtini on
aina vakio, mutta pojilla vauhti hidastuu väsymyksen myötä minun
vauhtiini.
Valmentaja myös neuvoi, miten minun pitäisi yrittää kentällä toimia. En
vain oikein osaa. Pitäisi aina uida maalia kohti "sisään" ja tehdä
nopeita suunnanvaihdoksia. Nopeita. Taikasana.
Eilen joku
soitti sieltä firmasta, jonne kamerani meni huoltoon viikko sitten. Nyt
ne olivat vasta katsoneet, mikä kameraa vaivaa ja soittivat kysyäkseen,
että haluanko, että se korjataan. Totta kai haluan. Jotenkin ihan hölmö
tilanne. "Jaa, no kai me sitten tilaamme nuo varaosat." No niin, mitä
jos tosiaan tilaisitte.
Viikonloppuna on avosisävesivesipalloturnaus Jyväskylässä. Toivottavasti ei sada ihan kauheasti.
Nyt on taas mielenkiintoinen ongelma. Minun pitäisi tehdä yksi
haastattelu, mutta jotenkin sille tyypille soittaminen on äärimmäisen
vaikeaa. Olen koko viikonlopun yrittänyt soittaa, mutta jotenkin vain
ei tee mieli. Ehkä syynä on se, että tunnen itseni jotenkin
voimattomaksi ilman kunnon kameraa. Ei tosiaan ollut kivaa tehdä
haastattelua, kun haastateltava naureskeli lainakameralleni. Toinen ja
todennäköisempi syy on se, että kammoksun vain vieraille ihmisille
puhumista.
tiistai, 26. heinäkuu 2005