Täällä on kauhean tyhjää. Saijakin lähti sunnuntaina, ja nyt koko nykytilanteen kurjuus oikeastaan vasta alkaa hahmottua. En jaksa, halua tai viitsi puhua täällä oikein edes Eskolle. Annelin läsnäolo suututtaa vähäisissäkin erissä. On ikävä Romeota.

Aina, kun autoilen hallilta kotiin, alan huomaamattani katsella tien reunustoja sillä silmällä, josko Esko ja Romeo olisivat kävelemässä. Huoneesta lähtiessäni varon automaattisesti aina liiskattua lehmää esittävää mattoa, jossa Romeo suuren osan ajastaan makoili. Muistan, miltä Romeon turkki tuntui - myös niskaan kaulapannasta aikanaan nyrhiintynyt kohta.

Viime yönä en saanut millään nukuttua. En oikein tiedä, miten nukkumisten kanssa edes meni, mutta iltakahdeksalta olin jo sängyssä, kun väsytti sietämättömästi, ja mielestäni olin edelleen joskus neljän, viiden korvilla hereillä. Olin yrittänyt välissä kirjoitella treenejä, suunnitella valmennusryhmien kiemuroita, lukea kaksi Aku Ankan taskukirjaa ja käynyt syömässä puoli litraa jugurttia.

Aamulla - tai no joskus yhdeltätoista - heräsin väsyneenä ja stressaantuneena. Tunnin päästä Tapani soitti toimituksesta ja kysyi, mahtaisinko olla tulossa lukemaan sivuja jo tänään. En ollut, koska en muistanut koko hommaa. Oli nimittäin sovittu, että viikonlopun aikana vielä palataan siihen, kaivataanko minua maanantaina, mutta eipä kukaan ollut muistanut palata. En minäkään kyllä muistanut koko juttua - olihan se esitettykin vain pari tuntia Romeon kuoleman jälkeen.

Torstaina tapasin Aamusetin päätoimittajan ja toimitussihteerin. Pohdimme jatkoani lehdessä ja päädyimme ratkaisuun, joka paitsi lisää juttujeni ilmestymistiheyttä, myös muuttaa niiden aihepiirin ja toteutustavan huomattavasti minulle mielenkiintoisemmaksi ja mieleisemmäksi.

Pitäisi löytää joku sellainen kirjoitusrytmi, että olisi edes teoreettisia mahdollisuuksia tehdä noita opintojuttujakin. Yleensä tosin niihin liittyvä energialataus katoaa aina välittömästi, kun huomaan jonkin paperini kadonneen (eli siirtyneen minun tietämättäni johonkin parempaan talteen herra sisäkön toimesta) tai Annelin ilmestyvän alle sadan metrin säteelle.