Ärrärr. Hajoaa pää. Ahdistaa se leiri. Tiedän, että siellä on todennäköisesti turhan sähköinen tunnelma, enkä voi sietää ryyppääviä teinejä. No, toisaalta ulkoallasuinti on aina rok, ja onneksi tuolla muutama muukin on sitä mieltä, että uintileirille lähdetään nimenomaan uimaan.

Huolestuttavaa. Meillä menee Mikon kanssa tosi hyvin. En käsitä. No, kai tämä tästä ohi menee.

Saija on nykyään aina vain poikakaverinsa kanssa, ja minut on hylätty kokonaan. Olen kyllä yrittänyt kohdella Samia mahdollisimman penseästi.

Vähän jäi kyllä tuo Tehtävä ennen leiriä -lista kesken. Olen saanut vasta kuusi kohtaa vedettyä yli. Kahdeksitoista pitäisi mennä harjoitteluseminaariin, jonka käytännön idea kai on käydä läpi työharjoittelua ja sitten vinkua siitä opintoviikkoja. En ole saanut vielä(kään) Parikalta mitään työtodistusta suorituksistani, mutta ei kai se nyt niin päivän (tai vuoden) päälle ole.

Leirin suhteen on taloudellisia ongelmia. Joudun ilmeisesti lainaamaan rahaa Mikolta, kun Esko on mökkeilemässä keskiviikkoon asti. En yhtään tykkää lainata keneltäkään, mutta tuo mennee kätevästi niin, että maksan sitten kaksi vuokraa peräkkäin.

Mitämitä. Tajusin just, etten muistanut kirjoitella viimeisimmistä uintikisoista. Helatorstaina järjestettiin perinteiset Hela-uinnit, joissa uin satasen selärin, 400 vaparia ja satasen vaparin viestissä. Vaikka olen viimeisen kuukauden aikana reenannut lähinnä vesipalloa, uinti kulki yllättävänkin hyvin. Nelisatasella kauden paras pitkän radan noteeraus parani kuusi sekkaa, ja lyhyen radan aikaan verrattunakin loppuaikani 5.12,71 on kauden paras. Bonuksena olin kisan toinen. Selärikin parani puolitoista sekkaa edellisestä pitkän radan ajasta, ja viestissä olin joukkueemme vahvin lenkki. Jotkut uimarit ovat aina pettyneitä, jos vaikka enkka paranee vain vähän: minä olen yrittänyt opetella iloitsemaan uinnissa pienemmistäkin saavutuksista, koska niitä suuria ei kuitenkaan tule.

Aloin poikkeuksellisesti pakata jo eilen. Mikko katseli vieressä, kun raahasin puoli vaatekaappia laukkuun. Koko ajan tuli kommenttia siitä, mitkä kaikki lumput pitäisi jättää suosiolla Suomeen. Ei se niin mene. Ei vaatteita oteta vain sen verran kuin tarvitaan, vaan vaatteita pitää olla niin paljon, että aina voi miettiä, millainen fiilis on. Pukeutuminen on fiilisjuttu eikä sillä ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa.

Pitäisi tarkistaa USB-plugi tuohon ikivanhaan läppäriini. Siinä ei ole valmiiksi USB:tä, mutta muistaakseni näppikseni mukana tuli sellainen adapteri, jolla saan PS2-porttiin USB-liitännän. Pitäisi nimittäin ottaa tuo valokuvien siirtovehje mukaan, kun kamerani muistikorttini on vain 128-megainen.