Ärrärr. Hajoaa pää. Ahdistaa se leiri. Tiedän, että siellä on
todennäköisesti turhan sähköinen tunnelma, enkä voi sietää ryyppääviä
teinejä. No, toisaalta ulkoallasuinti on aina rok, ja onneksi tuolla
muutama muukin on sitä mieltä, että uintileirille lähdetään nimenomaan
uimaan.
Huolestuttavaa. Meillä menee Mikon kanssa tosi hyvin. En käsitä. No, kai tämä tästä ohi menee.
Saija on nykyään aina vain poikakaverinsa kanssa, ja minut on hylätty
kokonaan. Olen kyllä yrittänyt kohdella Samia mahdollisimman penseästi.
Vähän jäi kyllä tuo Tehtävä ennen leiriä -lista kesken. Olen saanut
vasta kuusi kohtaa vedettyä yli. Kahdeksitoista pitäisi mennä
harjoitteluseminaariin, jonka käytännön idea kai on käydä läpi
työharjoittelua ja sitten vinkua siitä opintoviikkoja. En ole saanut
vielä(kään) Parikalta mitään työtodistusta suorituksistani, mutta ei
kai se nyt niin päivän (tai vuoden) päälle ole.
Leirin
suhteen on taloudellisia ongelmia. Joudun ilmeisesti lainaamaan rahaa
Mikolta, kun Esko on mökkeilemässä keskiviikkoon asti. En yhtään tykkää
lainata keneltäkään, mutta tuo mennee kätevästi niin, että maksan
sitten kaksi vuokraa peräkkäin.
Mitämitä. Tajusin just,
etten muistanut kirjoitella viimeisimmistä uintikisoista. Helatorstaina
järjestettiin perinteiset Hela-uinnit, joissa uin satasen selärin, 400
vaparia ja satasen vaparin viestissä. Vaikka olen viimeisen kuukauden
aikana reenannut lähinnä vesipalloa, uinti kulki yllättävänkin hyvin.
Nelisatasella kauden paras pitkän radan noteeraus parani kuusi sekkaa,
ja lyhyen radan aikaan verrattunakin loppuaikani 5.12,71 on kauden
paras. Bonuksena olin kisan toinen. Selärikin parani puolitoista sekkaa
edellisestä pitkän radan ajasta, ja viestissä olin joukkueemme vahvin
lenkki. Jotkut uimarit ovat aina pettyneitä, jos vaikka enkka paranee
vain vähän: minä olen yrittänyt opetella iloitsemaan uinnissa
pienemmistäkin saavutuksista, koska niitä suuria ei kuitenkaan tule.
Aloin poikkeuksellisesti pakata jo eilen. Mikko katseli vieressä, kun
raahasin puoli vaatekaappia laukkuun. Koko ajan tuli kommenttia siitä,
mitkä kaikki lumput pitäisi jättää suosiolla Suomeen. Ei se niin mene.
Ei vaatteita oteta vain sen verran kuin tarvitaan, vaan vaatteita pitää
olla niin paljon, että aina voi miettiä, millainen fiilis on.
Pukeutuminen on fiilisjuttu eikä sillä ei ole mitään tekemistä
käytännön kanssa.
Pitäisi tarkistaa USB-plugi tuohon ikivanhaan läppäriini. Siinä ei ole
valmiiksi USB:tä, mutta muistaakseni näppikseni mukana tuli sellainen
adapteri, jolla saan PS2-porttiin USB-liitännän. Pitäisi nimittäin
ottaa tuo valokuvien siirtovehje mukaan, kun kamerani muistikorttini on
vain 128-megainen.
maanantai, 9. toukokuu 2005