Kävin lääkärissä. Kurkussa on virusrakkuloita. Lääkäri kertoi, että nyt on liikkeellä jotain virustautia, joka kestää jopa kahdesta neljään viikkoon. Hiphei. Tätä tähän nyt kaivattiinkin. Viikon päästä alkavat omat treenit, ja jo tällä viikolla olisi pitänyt tehdä neljä omatoimista harjoitusta. Olen ihan jämäkunnossa, kun joskus pääsen treenaamaan.

Tosi yksinäistä sairastamista. Koko muu perhe on Poukamassa, ja Paulikin on juhlimassa kavereineen. Olen nukkunut koko päivän heräillen aina välillä vain syömään jotain. Pelkään, että oma yksin asuminen johtaa muutenkin siihen, että vain syön ja syön. Äsken tein taas jopa ruokaa yhdelle, mikä on kyllä yksi maailman turhauttavimmasta puuhista. Lautasellinen pöperöä tuottaa tiskialtaan täyteen likaisia astioita. Ei siinä vain ole mitään järkeä.

Mutta pitäisi syödä enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja. Tällä hetkellä melkein koko ruokavalioni koostuu pelkistä hiilihydraateista. Puuroa, banaania, jäätelöä. Ihan sairasta.

Eilen ja tänään olen kokkaillut nuudeleita (joo, hiilareita) ja papuhässäkkää, jonka seuraksi olen napannut purkin raejuustoa. Tiskiähän siitä vain tulee.

Sain lääkäristä antibioottikuurin, mikä tuntuu vähän hassulta, kun lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että kyseessä on virus, johon antibiootit eivät pure. "Mutta jos siellä joku bakteeri on, tuon pitäisi auttaa." Eli taas yksi turha antibioottikuuri naamariin, hyvähyvä. Lisäksi sain kipuun Ketorinia (100 mg) ja Panacodin porekapseleita. Turhauttavaa vain odottaa ja voida heikosti.

Juuri nyt harmittaa, ettei junnuillani ole maanantaina treenejä. Olisin aivan hyvin voinut vetää treenit, kun kerran en olekaan Järvenpäässä.

Ai niin. Puhelin soi hetki sitten, ja olin hyppiä seinille. Ajattelin, että Pauli soittaa sittenkin. No, eipä se ollut Pauli. Petyin vähän, vaikka kiva ihminen soittikin ja komensi irkkiin.