Ai niin. Kävin lauantaina Kaarinassa ja petyin, kun kukaan ei ollutkaan kotona. Saijaa en ole nähnyt ehkä viikkoon, muita vielä pidempään aikaan. Poukamassahan vanhemmat tietysti olivat.

Soitin eilen Eskolle ja kyselin, milloin he palaavat. Esko kertoi heidän olevan juuri pakkaamassa tavaroita ja lähdössä. Ehdotin, että tulisin illalla käymään kotona, mutta Esko vaikutti jotenkin siltä, ettei minua sinne kaivata. Tuntui pahalta. Olen jotenkin eristäytynyt täysin. Mikko alkaa olla ainoa intensiivisempi ihmiskontaktini, ja hänkin oli viikonlopun tappamassa viattomia, uiskentelevia luontokappaleita.

Soitin lauantaina Tiinalle ja kysyin häntä iltaa viettämään, mutta sen nyt sitten tiesi, mikä siinäkin vastaus oli. Katselin sitten vain yksikseni elokuvia. Kai se niinkin käy.