Ai niin. Kävin lauantaina Kaarinassa ja petyin, kun kukaan ei ollutkaan
kotona. Saijaa en ole nähnyt ehkä viikkoon, muita vielä pidempään
aikaan. Poukamassahan vanhemmat tietysti olivat.
Soitin eilen Eskolle ja kyselin, milloin he palaavat. Esko kertoi
heidän olevan juuri pakkaamassa tavaroita ja lähdössä. Ehdotin, että
tulisin illalla käymään kotona, mutta Esko vaikutti jotenkin siltä,
ettei minua sinne kaivata. Tuntui pahalta. Olen jotenkin eristäytynyt
täysin. Mikko alkaa olla ainoa intensiivisempi ihmiskontaktini, ja
hänkin oli viikonlopun tappamassa viattomia, uiskentelevia
luontokappaleita.
Soitin lauantaina Tiinalle ja kysyin häntä iltaa viettämään, mutta sen
nyt sitten tiesi, mikä siinäkin vastaus oli. Katselin sitten vain
yksikseni elokuvia. Kai se niinkin käy.
maanantai, 22. elokuu 2005