Olen ihan rikki valmennuskuvioista. Koko kevät on säädetty, ja se mitä nyt on saatu aikaan, ei tunnukaan enää hyvältä. Pahinta on se, että olen itse koko sopan pääarkkitehti - ainakin omasta mielestäni. Tuntuu, että olen pelannut seurapoliittisia pelejä vain pelaamisen ilosta, mutta kun lopulta pitäisi elää tehtyjen ratkaisuiden kanssa, ei enää huvitakaan.

Ei koskaan pitäisi sekoittaa valmentamista ja muuta elämää. Olen kadottanut kaiken objektiivisuuden ja tehnyt idioottimaisia ratkaisuja kuvitellen, että sitä kautta voin saavuttaa jotain.

Nyt lisäksi puhuin uimareille asiasta, ja raukkaparat ovat ihan sekaisin.