En kyllä ala jakaa mitään.

Olen ollut niin idiootti, supernolo ja tyrkyttämisen maailmanmestari. Luulin, että minulla oli luottoystävä. Kun sitten vielä menin urputtamaan, miksei toinen koskaan ota yhteyttä, sain vain kuulla, että hän tykkää aloitteista. No, tein sitten niitä, koska siihen oli kannustettu. Luulin taas oikeasti, että minulla olisi jotain väliä.

Haluaisin, että joku välittäisi.

Turhauttaa. Mitä tässä mitään kannattaa sätkiä, kun ihmiset ovat epäluotettavia, halpamaisia, itsekkäitä ja riittävän fiksuja tajuamaan, ettei minussa ole mitään viehättävää.

Espanjassa ryhmä ruotsalaisia ui yläosattomissa treenialtaassa sukupuoleen katsomatta. "Rintauintia".

Mitenköhän pääsisi eroon tästä tarpeesta löytää seuraa, saada hyväksyntää, olla jollekulle tärkeä? Miksen voi vain riittää itselleni? Pitäisi ainakin ensin oppia käymään itseni kanssa sellaisia keskusteluja, jotka eivät pääty kehäpäätelmiin. Täytyisi osata edustaa kahta, olla itselleen sitä, mihin muiden kiinnostus ei riitä.

En kai osaa enää muuta kuin menettää. Yritän alkaa pitää kiinni asioista jo ennen kuin on mitään, mihin tarttua.

Kamerani on jotenkin automaattitarkennus mäsänä. Vein rungon eilen huoltoon ja sain siksi aikaa käyttööni D80:n. On tuo kyllä aika herkku kädessä. Varsinkin tarkennusruudukko himottaa.